<$BlogRSDUrl$>

torstaina

Eräs syntymäpäivä 

Lauantaina 27.9.2003
tuloo kulunueksi
90 vuatta siitä,
ku Taksikuskin vanhin setä syntyy.
Valitettavasti sille käytihin huanosti
muutama päivä sen jäläkihin
kun soli täyttäny
28 vuatta.
Setä kuali vihollisen kuulasta
kaukana kotua.

Soli haavoottunu talavisoras
Taipalehenjoella.
Seuraavana vuanna se lähti
sotilasharjootuksihin Saksahan,
joka oli ilimoottanu aloottavansa soran
Taipalehenjoen hyäkkääjää vastahan,
vaikka oli silloon liitos
meille hyäkännehen Venäjän kans.

Soli toisen mailmansoran
yksi imehistä,
jota ei aiva heti hoksaa.
Siinä soras kuali
milioonia miehiä,
pualin ja toisin. Kauhiaa!
Esti Saksa teki liiton
Venäjän kans,
joka hyäkkäs Suamen kimppuhun.
Sitte Venäjällä ja Saksalla
meni sukset ristihin.
Saksa hyäkkäs Venäjälle
ja me hyäkkäsimmä Saksan kans yhtenä.
Loppujen lopuuksi me hävisimmä
ja Saksa kans.

Voirahan vain kuvitella, kuinka
lauantaina oltaas Taksikuskin
vanhimman serän
90-vuatispäivillä,
jos sellaasia tappajaasia
ei oosi piretty.
***

PEKAN SIVUPERSOONA

AddThis Social Bookmark Button

sunnuntaina

Sananparsia 

Tämmösiä kuulu:

- Kyllä kolloo olla saa muttei tyhymä

- Ei se luikoo mitää, mutta se kössährys. Sano paappa ku katolta putos

- Son komiaa ku on illalla liivin nappi auki

- Kuraa, kuraa, sanoo ruottalaanen vaikkolis kuinka komia päivä

- Kaikkehen tottuu, paitti puukkohon seljäs ja siihenki tottuu, jos makaa vattallansa

- Leski mies on kun lämmitetty perunasoppa.

Äläkää ny, olokaa ny.

toivoo Pekan poika
AddThis Social Bookmark Button

keskiviikkona

Kikkiviaroolla-kirja 

Pohojapään Pekalla olis vielä muutama Kikkiviaroolla-kirja myynnissä. Hinta ei oo tyyris, vain 19 euroa ! Ei mitää kiirusta oo, ku vain toimit nopiaa!

Toivoo Pekan poika
AddThis Social Bookmark Button

Kruunu vai euro? 

Ruattalaasilla oli kova kärenvääntö, maksellahanko laskuja kruunuulla, niin ku tähän asti, vai siirrytähänkö eurojen käyttöhön. Niin koville se otti, että yhyren naisministerin piti kualla sen tähäre. Muistuu täs miälehen, että on Suameski tapettu yks ministeri. Siitä on kyllä kulunu jo yli 80 vuatta. Ruattalaaset pani siinäki asias paremmaks, niin ku aina: kaksi ministeriä seittemäntoista vuaren aikana! Jos sellaasia hirmutekoja pitää teherä vain sen tähäre, että peliättihin kruunun menettämistä, niin on turha enää imehrellä mitää.

Suamalaaset on oppinu meleko hyvin maksamahan asiansa euroolla. Olishan ne ruattalaasekki oppinu vähitellen, ku moosimma opettanu niitä. Paappa vainaa pruukas kyllä sanoa, että onhan ne tiätysti heikolahajaasia luannostansa, jouki paikka paikoon, mutta kyllä koiraski poikii, ku kovan näköö. Enhän mä tätä millää pahalla sano, mutta mihinkä sitä korvansa panoo.

Kyllä meilläki ollahan kruunujen perähän. Se nähtihin taas horvin aikaa sitte, ku Ruattin kruunupäät käyy rookaamas entisiä almaasiansa. Tiimakausia kansalaaset seisoo niin ku leipäjonos orottamas kuninkahallisten ilimestymistä näköösälle. Eikä niillä sitte ollukkaa kruunuja pääs, ku ne lopuuksi tuli. Oli siälä kumminki framilla niiren vaakuna, johona on kolome kruunua.

Niin että ollahan vain tytyvääsiä, vaikkei meillä oo kruunuja pääs eikä kukkaros. Onhan meillä senki erestä euroja ja senttiä, vaikkei yhtäkää äyrin äyriä!

PEKAN SIVUPERSOONA
AddThis Social Bookmark Button

tiistaina

Sananparsia 

Pekan poika oli jostain löytäny tämmösiä:

- Komiaa koittaa olla, vaikkei oo puota, ei vattaa.

- Son niin pitkä, jottei pieruansa kuule.

- Lapualla ei oo ku kaks raitista miästä, sankaripatsas ja vaivaaspoika.

- Ku on vatta täynnä, silloon on köyhälläki hyvä olla.

- Pois erestä, vattaa tuarahan.

- Hyvää yritetähän mutta priimaa pakkaa tulemahan!

- Ihanaa aikaa kun ihimistä friiatahan, mutta piru kun lakatahan.

- Voi Ristus, notta moon pöhönäs!


Äläkää ny, olokaa ny.

toivoo Pekan poika
AddThis Social Bookmark Button

maanantaina

Paukahroksia 

En sunkaa mä niin noloo oo, että rupiaasin
paikatuus housuus kävelemähän,
sanoo Kessu-Pekka,
ku joku sen rauskoja housuja moittii.

*

Menis ku olis,
sanoo kurikkalaanen tyttäriänsä.

*

Pirelkää mua, etten mä revi rahojani,
sanoo Lutviiki juavuksis.

*

Aina meirän takkaklasista
on Pettumäki näkyny, sanoo Samppa,
ku sille yritettihin uskotella,
että maapallo pyärii.

*

Kissi vissihin piäri, ku niin priuskahti, sanoo Mikki-vainaa.

*

Oo meillä kauan ja mee sitte pian, sanoo laihialaanen.

*

Aina mä kolome miestä kirkkohon puetan,
sanoo Vesteri,
ku sen vaatteeta resuusiksi haukuttihin.

*

Punaanen ku hurrin pua juhulana.

*

Jos navetasta kysyy, niin navetasta vastatahan.

*

Ei pirä kauhalla vaatia, ku on lusikalla annettu.

*

Ei komiasta naamasta
montaa velliä keitetä.

*

Ku oot tapis kiinni,
päästä mullekki asti.

*

Moon jo kylällä kärryys,
vaikka reellä ajetahan.

*

Kyllä nuatit löytyy,
ku vain sanat taitaa.

*

Vanha kones on aina pareet,
ku pussillinen uusia.

*

Kyllä luulen, että hiarot väärää lapaa.

*

Son taloon kunnia,
ku piika haisoo.

*

Kolajaa, niin ku ilimajokiset
olis riihellä.

*

Kuunnellu ja kirioottanu

PEKAN SIVUPERSOONA





AddThis Social Bookmark Button

tiistaina

Tipsiuutisia 

Näkyy olevan miälenkiintoonen jutun aihe. ”Mistäpä sika muusta unta näköö ku ruuhestansa”, sanoo eteläpohojalaanen paukahros. Neuvokkipalstalla olevista uutisista tuli meille miälehen omakohtaanen kokemus läntiseltä pallonpualiskolta. Olimma jostaki syystä öksyny Jamaikalle. Lentokentältä oli majapaikkahan matkaa kymmenisen peninkulumaa. Sinne siirtymistä varte oli meitä tullu hakemahan musta mies (ei neekeri) piänellä pussilla. Satoo ja oli pimiää. Meirän lisäksi oli kyyris kaks raavasta ihimistä ja yks vähäänen flikka (valakoihoosia).

Kuski ajeli tuhatta ja sataa ja rallatteli regeetä. Hyvis aijoos se käänti yläpualellansa olevan häikääsyläpän alaha ja kysyy horvin päästä, ymmärretähänkö siinä näkyvä teksti. Totta kai me kiältä taitavat sen saimma seleville. Siinä oli kiriootettu isoolla puustaaviilla: ”Tipsien antaminen ei oo pakollista, mutta suatavaa!” Vaimoosta pelootti ja se sanoo, että onkahan täs autos puupyärät. Mä lohorutin, ettei ne taira kumminkaa neliiskanttiset olla. Horvin päästä me jäimmä kaharestansa kuskin armoolle. Muistettakohon, mitä sanoon pimeyrestä ja sateesta. Lisään kumminki, että tiä oli koloonen ja mukkaanen. Pahimmin keikuttelevas kohoras kuski taas näytti meille, mitä siinä lapos sanottihin ja varmisti, oommako varmasti ymmärtäny asian. Siinä vaihees teimmä uuren päätöksen tipsin suuruuresta, korootimma sen yksimiälisesti kaksinkertaaseksi, jos päästähän elävänä perille.

Me pääsimmä perille ja tipsit annettihin uuremman päätöksen mukaasesti. Kuski olis varmahanki kantanu hotellihin sisälle laukkujen lisäksi vaimoosenki, mutta mä estin sen päättävääsesti. Perillä meitä oli vastahanottamas meiränkiälinen opas, jolle kerrottihin matkan seikkaaluusta ja tipsin suuruuresta. Opas voihkaasi, ettei ollu imes mustan miehen ylenpalttinen avuliaasuus. Se oli kuulemma tavallisen miehen päiväpalakan suuruunen.

Tarinan opetus on siinä, että kannattaa teherä matkustajille tipsiasiat seleviksi hyvis aijoos.

PEKAN SIVUPERSOONA

AddThis Social Bookmark Button

This page is powered by Blogger. Isn't yours?