Kikkiviaroolla

Tälläsia paukahroksia oli tullut Pekan pojalle:

- Minen tee palio mitää, jos mä jotaki teen, niin mä makaan.

- Siittä asti om mulla rahaa ollu, ku äitee mun housuuhini plakkarit neuloo.

- Tuu ny sitte ku jo kerran miähen häpääsit, sanoo paappa ja piaraasi uuremman kerran.

- Kyllä mailma opettaa, jonsei muuta niin hiliaa kävelemähän.

Äläkää ny, olokaa ny.

Mikkeli ei oo mitää, mutta pyhäänpäivä on toista, ku joka poijan plakkarista hopiamarkat loistaa!
Näin huuteli trengit pyhäänpäivänä eli oikiastansa pyhään miesten päivänä, jota johonaki sanottihin
kekriksi eli köyriksi. Silloon piiat ja trengit sai vuaren tilinsä ja sitte alakas friiviikot. Se olis nykykiälellä vuasiloma. Niiren viikkojen aikana oli lupa ottaa pesti toisehen taloohin, jos ei tahtonu jäärä samahan paikkahan seuraavaksi vuareksi. Meillä päin sanottihin, että piiat ja trengit lähti viikoollensa.

Myähemmin tultihin siihen uskohon, että naispualiset ihimisekki voii olla pyhiä ja pyhään miesten
päivästä tuli pyhään päivä. Joitaki satoja vuasia sitte kirkkoruhtinahat päätti, että naisillaki on sialu.
Siihen asti oli uskottu, että vain miehillä on sellaanen. Mulle ei oo kukaa seliittäny, kuinka se asia
saatihin seleville. Uskokohon ny sitte, kuka tahtoo.

Herrat on aina silloon tällöön rukannu perintesiä juhulapyhiä uutehen uskohon. Pyhäänpäivän
jäläkeenen maanantai oli pyhäpäivä jouki viikoollensa lähteville palakollisille, mutta jollaki lailla muillekki. Marianpäivä oli 25. päivä maaliskuuta, vaikka solis ollu keskellä viikkoa. Ku se siirrettihin sunnuntaihin, annettihin sen tilalle marraskuun 1. lauantaina pirettävä pyhäänpäivä. Niin että sillä lailla.

Ny on kumminki pyhäänpäivä eikä suinkaa pyhään miesten päivä, vaikka jokku sanoo sitä viäki sillä nimellä.

Nykyynen tapa viärä kynttilöötä omaasten hauroolle on oikeen hyvä tapa viettää tätä päivää. Muistellahan pois nukkunehia ja aatellahan hyviä asioota.

PEKAN SIVUPERSOONA