<$BlogRSDUrl$>

torstaina

Hevoosasioosta 

Ennen maailmas oli meirän kyläski palion enemmän hevoosia ku ny. Melekeen joka taloos oli ainaki kaks hevoosta. Eihän siitä fälttööstäkää oosi muuten mitää tullu, jos ei sitte krannista saanu toista laihnaksi. Piänempiä paikkoja oli, johona ei hevoosta piretty, mutta ne sai sitte hevoosta laihnaksi silloon ku ei taloos itte tarvittu. Alafreeki oli koko kesän aijan saanu hevoosen silloon, ku oli tarvinnu peltoplänttiensä hoitamisehen eikä taloon isänä ollu itte hevoosta tarvinnu. Syksyllä sitte yhtenä pyhäpäivänä tuli Alafree kysymähän hevoosen frahtia koko kesän ajoosta. Isäntä sanoo, että kattotahan ny, syärähän ainaki esti, ku emäntä näkyy laittanehen justihin ruuan pöytähä.

No mikäpäs siinä, ruaka syätihin ja juatihin viälä päiväkaffit päälle kaupan. Alafree oli virittäny piipun ja kysyy taas, että mitähän moon ny sitte velekaa.
- Oliskohan tua palio, jos pantaas tuan ruaan kans vastakkaan, sanoo isäntä.
- No kyllähän se mulle passaa, ku sain viälä nua kaffitki, sanoo siihen Alafree ja lähti saapastelemahan mökillensä. Mennesnänsä sanoo viälä oven suus, että tairan tulla ens kesänäki hevoosta laihnaamahan.

Hevooskaupoos oli ennen sellaanen sääntö, että kolomen päivän aikana sai kaupan purkaa, jos hevoonen ei ollukkaa sellaanen, ku oli puhuttu. Kerranki Särkelän Otto ja Kitulan Mauri vaihtoo hevoosia ja molemmat oli vähä pettäny toistansa. Otto meni kolomeksi päiväksi Takajoen Eemelin työ ja Mauri pualestahan makaali kolome päivää Kukslunnin Jussin mökillä. Sen jäläkihin hevooset viätihin mikkelimarkinoolle ja molemmat myitihin. Kumpikin sanoo voittanehensa. Tunnettu hevooshäspyytäri Tulikiven Jussi toi kerran hevoosen taloohin nähtäväksi. Taloon entinen hevoonen oli joutunut raatopakkahan ja sen tilalle oltihin ostamas uutta. Jussi esitteli isännälle hevoosta ja sanoo, että tämä on ny neliästalvi. Isäntä voii vaikka itte hampahista kattoa.
- Emmä oikeen niistä hampahista tiärä, onko eres omat hampahakkaa, ku ei ainakaa häntä oo oma, sanoo isäntä.
Sitte Jussiki tuli kattomahan ja voi yheren kerran kumminki, se jahkaasi, ettei yhtää oo ennemmin havaannu. Sille hevooselle oli häntäromppahan vaskilangalla kiinnitetty toisen hevoosen häntäjouhet. Ja sitte vasta Jussiki havaatti muka, vaikka aiva kirkkahat katkaasujäljet oli vaskilangoos.
Niin ettei se heleppoa oo hevooshäspyytärilläkää.
AddThis Social Bookmark Button

This page is powered by Blogger. Isn't yours?