lauantaina
Tohoruksis
Kyllä Vennerin Jaska oli sitte tohoruksis, ku soli saanu ensimmääset klaffihousunsa. Ku se sai viälä samana kesänä pellilakinki, niin meirän toisten kuteet oli aiva sama ku ei mitää. Soli niin herrantähäre rehevää, ettei soo ollenkaa imes vaikka Kustu sitä vähä fletaasi nokkoosilla sääripohkioomille. Siitäkös Jaska lähti aiva oikohonsa poraaten kotionsa uuret klaffihousut jalaas ja pellilakki käres. Samas oli sen äitee portahilla ja oosittapa ollu kuuntelemas, ku se annatteli. Siinä sai kuulla kunniansa Kustu ja sen äitee, mutta kyllä me muukki saimma aiva tarpeheksi. Ei se kyllä meitä nähäny, ku molimma heinälaros, mutta seinän raoosta me näimmä ne. Kyllä meilloli naurunsa kans pitelemistä, ku Jaskalla tuli samas kiirus hyysihin, eikä se tainnu viälä itte eres klaffia aukaasta. Sen äitee aukaasi knapit ja Jaska meni tuhatta ja lujaa, sillä oli niin kova kiirus.
Silloon Kustu, jolla oli aina kaikki kurit niin ku Uppalan karoolla, otti pari laattiaflankkua irti ja me menimmä raosta laron laattian alle ja saman tiän hyysin taa. Siältä kontiimma hyysin seinänviärtä pitkin ovelle ja Kustu pani oven hakahan. Jaska ei kumminkaa tiänny mitää ennenkö se oli lähärös pihalle. Eihän se sitä hakaa auki saanu, ku se haka oli sellaanen, johona oli koukku väännetty tai oikiastansa taottu vääräksi sisälle päin. Kyllä se huuti ja tyriäs siälä niin, että koko markki kaikuu. Tuskin solis siältä pääsny koko päivänä pois, jos ei niiren koira oosi ruvennu tuvas maharottomasti haukkumahan ja sen takia niiren äitee tuli hätähän.
Molimma jo varooksi menny niin kauas pellon ojahan, ettei meitä koirakaa löytäny. Siä ojas Kustu vasta havaatti, että siltä oli puronnu plakkarista melekeen uusi kummipallo. Se alakas mulle siitä roikastaa, että mikset säkää yhtää katto perähän ja se tarkasti munki plakkarit, vaikkei mulla eres plakkaria ollukkaa. Silloon Kustu taas käytti niitä rumia sanoja, joista pyhäkouluski oli varooteltu ja ku se huuti niin lujaa, niin mä aivan syrän kylymänä kattelin ympärilleni, ettei äitee vain oosi kuullu.
Oikiastahan soli hyvä ku Jaska sai ne klaffihousut. Sillä livulla Kustulle ja mullekki tehtihin oikeen molskista oikiat klaffihousut, johona oli samasta kankahasta teheryt traksilat. Kräätäri Hilima ne teki heti seuraavalla viikolla. Molimma rehevää, ku Jaskan housut oli tehty sen isä vainaan vanhoosta hurstihousuusta ja meirän housut sinisestä molskista.
Silloon Kustu, jolla oli aina kaikki kurit niin ku Uppalan karoolla, otti pari laattiaflankkua irti ja me menimmä raosta laron laattian alle ja saman tiän hyysin taa. Siältä kontiimma hyysin seinänviärtä pitkin ovelle ja Kustu pani oven hakahan. Jaska ei kumminkaa tiänny mitää ennenkö se oli lähärös pihalle. Eihän se sitä hakaa auki saanu, ku se haka oli sellaanen, johona oli koukku väännetty tai oikiastansa taottu vääräksi sisälle päin. Kyllä se huuti ja tyriäs siälä niin, että koko markki kaikuu. Tuskin solis siältä pääsny koko päivänä pois, jos ei niiren koira oosi ruvennu tuvas maharottomasti haukkumahan ja sen takia niiren äitee tuli hätähän.
Molimma jo varooksi menny niin kauas pellon ojahan, ettei meitä koirakaa löytäny. Siä ojas Kustu vasta havaatti, että siltä oli puronnu plakkarista melekeen uusi kummipallo. Se alakas mulle siitä roikastaa, että mikset säkää yhtää katto perähän ja se tarkasti munki plakkarit, vaikkei mulla eres plakkaria ollukkaa. Silloon Kustu taas käytti niitä rumia sanoja, joista pyhäkouluski oli varooteltu ja ku se huuti niin lujaa, niin mä aivan syrän kylymänä kattelin ympärilleni, ettei äitee vain oosi kuullu.
Oikiastahan soli hyvä ku Jaska sai ne klaffihousut. Sillä livulla Kustulle ja mullekki tehtihin oikeen molskista oikiat klaffihousut, johona oli samasta kankahasta teheryt traksilat. Kräätäri Hilima ne teki heti seuraavalla viikolla. Molimma rehevää, ku Jaskan housut oli tehty sen isä vainaan vanhoosta hurstihousuusta ja meirän housut sinisestä molskista.
