Kikkiviaroolla

Kustun siskoo oli saanu tuhkurin, sillä oli niin kova kuumet, että soli ehtoolla ollu sekooksis. Meillä oli ennemmin ollu jo tuhkuri, ettei meirän trenkänny enää peliätä sen tarttumista ja sen tähäre me tohoriimma olla sen sängyn likillä orottamas, koska se taas tuloo sekooksihin. Sille oli annettu aspiriinia ja palio peittoja päälle. Soli hionnu aiva läpimäriäksi eikä sillä tuntunu olovan enää kuumettakaa yhtää. Se potkii peitot pois päältänsä ja uhkaali lähtiä pihalle. Meitä oikeen pisti vihaksi, että jos ei se enää rupiaasikkaa höyrimähän.

Ehtoopäivällä se taas rupes hohuuttamahan siihen mallihin, että meillä oli vähä toivoa. Näpykkää ei ollu viä kunnolla tullu päälle ja sen äitee sanooki, ettei kuumet ennemmin rupia laskemahan, ennenkö näpyt on täyrellisiä. Ei me kumminkaa koko aikaa viittitty olla siinä sängyn viäres, vaikka meki saimma piparkakkuja syätäväksi, ku vahtasimma viäres. Lopuuksi Kustu sanoo, että mennähän antamahan kanuulle ruakaa. Soli meirän miälestä mukavaa kattottavaa, ku kanut puputti suutansa. Sitten ne kanut rupes astomahan ja seki oli aiva naurun arvoonen asia. Lopuuksi kumminki Kustu muisti, että ny on varmahan siskoolla kuumet nousnu niin palio, että son sekooksis. Me hyppäsimmä tupahan ja suaraa päätä sängyn viärehen, mutta se nukkuu kaikes rauhas. Sen äitee sanoo, että onneksi se sai unen päästä kiinni. ”Äsköön oli taas niin sekooksi, että aiva meinas käsistä karaata”. se toimitti.

Niin meiltä jäi taas näkemätä, kuinka soli sekooksis ja meirän ei auttanu muu ku lähtiä pihalle tekemähän lumiäijää. Vähä väliä käytihin kumminki kattomas kipiää flikkaa, mutta se vain nukkuu. Huamisin soli aiva punaaasen kiriavaa naamaltansa ja se näytti mahannahkaansakki ja seki oli aiva näppyjä täynnä. Ei ollu enää mitää toivoakaa, että moosimma nähäny sen sekooksis.

Monta kertaa sen jäläkihin me olimma olovana sekooksis. Reisunki Kustu meni täysinääsen maitokorttelin kans konttuurihin ja oli olovana sekooksis. Se höpötti mitä sattuu ja heiluu niin ku juappoo ja lopuuksi kaatuu päistikkaa konttuurin loukkohon. Sinne meni mairot ja voileivät eikä sollu enää yhtää sekooksis, ku se siältä kämpii ylähä. Mua nauratti maharottomasti ja se rupes mua rumasti haukkumahan. Mä pelekäsin, että onkohan se toreesta sekooksis. Ei se kumminkaa ollu ja soli viä palio pahempaa mulle. Perätoukuria mentihin pihalle ja mun lakki ja rasakki jäi tuvan penkille. Meni kauan aikaa, ennenkö mä tohoriin mennä niitä hakemahan. Kustu istuu pöyrän ääres ja sillä oli taas täysinäänen maitokortteli eres, eikä sollu enää yhtää sekooksis.

Franssin Jaskasta puhuttihin, että soli sekooksis yätä päivää. Meirän miälestä sillä oli sitte mukavia fuuruja eikä se Kustun ja mun kans ollu ollenkaa sekooksis. Se taisi teherä niin hyviä pukkariäijiäki, ettei kukaa muut tainnu sellaasia. Tuvan loukos sillä oli kellon teelmäs, johonka soli teheny puusta rattahia ja aina se toimitti, että pian son valamis ja siitä tuloo sellaanen kello, että sillä saarahan aurinkoaki rukata. Pualimoohin se lopuuksi jäi ja se joutuu aiva sängyn omaksi. Me käyymmä joskus sitä kattomas siinä toivos, että solis sekooksis, muttei siitä mitää tullu. Lopuuksi se viätihin vaivaastaloohin eikä se siä kauaa eläny.

Yhyren kerran me siroomma vasikalle nuaran jalakahan ja panimma sen airan toloppahan kiinni. Sitte me raipan kans prissasimma sitä ja se hyppii erestakaasin niin ku pualijauhoonen. Silloon Kustu sanoo, että ny son sekooksis. Onneksi äitee näki meirän touhut ja tuli päästämähän vasikan irti. Se luki meille sellaaset maron luvut, että saa olla viimmeenen kerta. Lopuuksikaan ei saatu tosisnansa seleville, oliko se vasikka sekooksis vai ei.

Pekan pojalle lähetettyjä:

- Kyllä allakas päiviä piisaa, ku rupiaa loppumahan niin ostetahan uusi.

- Älä itke, kyllä mies saarahan, jos ei saara köyhää, niin otetahan sitte rikas.

- Olokohon, juhula ku on, paista akka toinenkin silakka.

- Oli talvinen pakkaspäivä, kun teuvalainen isäntä meni turkit kuurassa kunnanlääkärin vastaanotolle. Miehen päästyä vasta ovelle huomautti kunnanlääkäri tiukassa äänilajissa, että eikös ukko tiedä, mihinkä täällä vaatteet riisutaan. Isäntä kävi riisumassa, riisuikin aivan ilkosilleen ja meni uudelleen vastaanottohuoneeseen ja kysyi tohtorilta:
- Mihinkä mä saan sitte tuan halakokuarmani purkaa?

- Mitä ovat kolme ärrällä alkavaa autoa pohjalaismiehen tallissa?
- Renaultti, ratsuni ja riisselimersu.



Äläkää ny, olokaa ny.

- Mitä sanoo pohjalainen, jonka lompakko putoaa lattialle?
Olipa onni, ettei varpahille puronnut!

- Katto ny sinä, joka paremmin näet, onko se lato vai lammas.

- Son turhaa komeutta, kun köyhällä on kaksi paitaa.

- Kivaa kalijavelliä, kun on klimpiilläkin häntä.

- Turha on hullun kans änkätä ja vasikan kans kappia juosta.

Pekan poika oli tämmösiä kuullu.

Äläkää ny, olokaa ny.