keskiviikkona
Jouluevankeliumi
maanantaina
Rauhallista Joulua
sunnuntaina
Joulujuhula korsus
Silimieni eres on Karin maalaama taulu korsustani, mihinä hyvien sotakaverieni kans asuskelin silloon, ku oltihin sotatöis. Tauluksi se tehtihin piänestä mustavalakoosesta valokuvasta. Ku sitä kattelen, tuntuu korsun oviaukkoki niin tutulta, että voisin aiva hyvin kävellä korsuhun sisälle. Kiväärin jättääsin ovipiäles olevahan telineesehen, mistä sen sai nopiaa hairattua, jos joku yritti tulla liika likille meirän korsua iliman lupaa.
Meillekki oli tulos joulujuhula. Yhtenä aamuna Martti raahas korsuhun kuusen, johonka soli tällänny valamihiksi jalakahan. Komian kuusen soli löytänykki. Soli kattellu sen jo syksyllä aiva meitä varte ja peliänny, että ensimmääsen patalioonan poijat sen kerkiää hairaamahan joukkohonsa hyvis aijoos. Solis kyllä ollu imes. Martti oli niin nopia joka kääntees ettei siinä joukaa hämälääset oosi päriänny.
Niilo oli löytäny reisuullansa kiriavaa paperia ja pannu sen taltehen. Ny sitä tarvittihin kuusen koristamisehen. Franssi oli tuanu lomaltansa Annan tekemiä piparkakkuja, joita ny napraaltihin kuusehen riippumahan. Myähemmin ehtoolla ne syätihin soropin kans makoosihin paloohin. Soroppiki oli vähä tavallista parempaa, ku siihen oli sekootettu Kassun kaffinpöönyjä, joita soli säästäny juhulaa varte.
Olaville tuli aina hyviä pakettia, ku soli kauppiahan poika. Justihin joulun erellä sille tuli kaks pakettia, joista toises oli aika kimpales sian kinkkua, joka oli valamihiksi paistettua. Oli se makoosta juhularuakaa. Nam nam! Yriön sotasaalispakis oli Ellen lähärättämää kotoosta voita, jota oli kartutettu annosvoilla. Ny sitä sai sellaasekki, jokka oli omansa tuhulannu syämällä. Yriö toimitti meille, mihinkämoinen voiveitti on laihialaasilla: ”Siihen virkahan käytetähän Laihialla hyvin kuumennettua naskalia!”
Jaskaa kaivaattihin joukosta, mutta soli pääsny Annikkinsa työ joululomalle. Martti arveli, ettei se kerkiä siälä meitä aatella. Horvin päästä rupes porstuasta kuulumahan kolinaa ja jokku alakas jo kivääriänsä hapuulemahan. Ovesta tuli kumminki tutun näkööset päläsyt väärin päin ja joulupukki kompurootti korsuhun. Sillä oli kainalos isoo risuknippu, josta se lupas jokahittelle omansa. Suurimman se antoo Kassulle, jolla oli komennettavana tämä kuritoon porukka, jokka on mukulana jääny liika vähälle kuritukselle.
Mikko sanoo, että tuallaanen pukki joutaa pois meirän korsusta kilttien poikaasten seurasta. Samalla se nosti isoon potun leikattua rommia, jota soli säästäny niin ku silimäteräänsä. Ei trenkänny kahta kertaa käskiä, ku Mikko sanoo, että vassokuu! Horvin päästä Lauriki tuli korsuhun. Sille näytettihin risuknippua, joita pukki oli kantanu korsuhun ja uhkaaltihin Lauria omilla lääkkeellänsä, jos ei pian koriaa niitä pihalle.
Mun tehtäväkseni annettihin lukia jouluevankeliumi. Omin sanoon sitä piti muistella, ku ei keltää löytyny kiriaa, vaikka Niiloki aina kehuu, että tavallisesti sillä on jouki Uusi Testamentti repusnansa. Sitte veisattiin jouluvirrestä pari värsyä. Ny meilläki oli melekeen oikia joulu, vaikkei se sentähä äireen joululle piisannu. Onneksi vihulaanenki pysyy omis oloosnansa, vaikka muutaman kranaatin yritti meille päin korohorollansa osootella. Joku arveli, ettei niillä syntisillä oo joulua olemaskaa.
Muistin justihin, että moon vissihin yksin jäliellä mun korsun porukasta. Kaikki toiset veisaa ny jouluvirsiänsä pilivien päällä. Hyvin nopiaa lopukki on siälä samas kuaros. Jos moosin herrana Helesingis päättämäs asioosta, en trossaasi niistä armopaloosta, joita lopuulle korsujen asukiille nykyään nakellahan.
Toivotamma vaimoosen kans kaikille korsuveljille rauhallista joulua. Ottakohon kaikki muukki niistä osansa.
PEKAN SIVUPERSOONA
Meillekki oli tulos joulujuhula. Yhtenä aamuna Martti raahas korsuhun kuusen, johonka soli tällänny valamihiksi jalakahan. Komian kuusen soli löytänykki. Soli kattellu sen jo syksyllä aiva meitä varte ja peliänny, että ensimmääsen patalioonan poijat sen kerkiää hairaamahan joukkohonsa hyvis aijoos. Solis kyllä ollu imes. Martti oli niin nopia joka kääntees ettei siinä joukaa hämälääset oosi päriänny.
Niilo oli löytäny reisuullansa kiriavaa paperia ja pannu sen taltehen. Ny sitä tarvittihin kuusen koristamisehen. Franssi oli tuanu lomaltansa Annan tekemiä piparkakkuja, joita ny napraaltihin kuusehen riippumahan. Myähemmin ehtoolla ne syätihin soropin kans makoosihin paloohin. Soroppiki oli vähä tavallista parempaa, ku siihen oli sekootettu Kassun kaffinpöönyjä, joita soli säästäny juhulaa varte.
Olaville tuli aina hyviä pakettia, ku soli kauppiahan poika. Justihin joulun erellä sille tuli kaks pakettia, joista toises oli aika kimpales sian kinkkua, joka oli valamihiksi paistettua. Oli se makoosta juhularuakaa. Nam nam! Yriön sotasaalispakis oli Ellen lähärättämää kotoosta voita, jota oli kartutettu annosvoilla. Ny sitä sai sellaasekki, jokka oli omansa tuhulannu syämällä. Yriö toimitti meille, mihinkämoinen voiveitti on laihialaasilla: ”Siihen virkahan käytetähän Laihialla hyvin kuumennettua naskalia!”
Jaskaa kaivaattihin joukosta, mutta soli pääsny Annikkinsa työ joululomalle. Martti arveli, ettei se kerkiä siälä meitä aatella. Horvin päästä rupes porstuasta kuulumahan kolinaa ja jokku alakas jo kivääriänsä hapuulemahan. Ovesta tuli kumminki tutun näkööset päläsyt väärin päin ja joulupukki kompurootti korsuhun. Sillä oli kainalos isoo risuknippu, josta se lupas jokahittelle omansa. Suurimman se antoo Kassulle, jolla oli komennettavana tämä kuritoon porukka, jokka on mukulana jääny liika vähälle kuritukselle.
Mikko sanoo, että tuallaanen pukki joutaa pois meirän korsusta kilttien poikaasten seurasta. Samalla se nosti isoon potun leikattua rommia, jota soli säästäny niin ku silimäteräänsä. Ei trenkänny kahta kertaa käskiä, ku Mikko sanoo, että vassokuu! Horvin päästä Lauriki tuli korsuhun. Sille näytettihin risuknippua, joita pukki oli kantanu korsuhun ja uhkaaltihin Lauria omilla lääkkeellänsä, jos ei pian koriaa niitä pihalle.
Mun tehtäväkseni annettihin lukia jouluevankeliumi. Omin sanoon sitä piti muistella, ku ei keltää löytyny kiriaa, vaikka Niiloki aina kehuu, että tavallisesti sillä on jouki Uusi Testamentti repusnansa. Sitte veisattiin jouluvirrestä pari värsyä. Ny meilläki oli melekeen oikia joulu, vaikkei se sentähä äireen joululle piisannu. Onneksi vihulaanenki pysyy omis oloosnansa, vaikka muutaman kranaatin yritti meille päin korohorollansa osootella. Joku arveli, ettei niillä syntisillä oo joulua olemaskaa.
Muistin justihin, että moon vissihin yksin jäliellä mun korsun porukasta. Kaikki toiset veisaa ny jouluvirsiänsä pilivien päällä. Hyvin nopiaa lopukki on siälä samas kuaros. Jos moosin herrana Helesingis päättämäs asioosta, en trossaasi niistä armopaloosta, joita lopuulle korsujen asukiille nykyään nakellahan.
Toivotamma vaimoosen kans kaikille korsuveljille rauhallista joulua. Ottakohon kaikki muukki niistä osansa.
PEKAN SIVUPERSOONA
lauantaina
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille
.
maanantaina
Sulhasenonnee
