keskiviikkona
Kirkollisia asioita
Rahalla saa vaikka kirkos tapella, pruukas Lutviiki vainaa sanoa.
Kyllähän sitä jouki ennen luultihin, että rahalla on taivahallinen voima. Tuskin sillä kumminkaa kirkos tappeluoikeutta saatihin ennen eikä nykyaikanakaa. Raha-asioohin ottaa kantaa jesuiittamaanen sanonta ”ku raha kirstuhun kilahtaa, niin sialu taivaasehen vilahtaa”.
Isoos kirias kerrotahan, kuinka Jeesus istuu temppelis kattomas, ku kansa toi rahaa uhriarkkuhun. Joskus hän ajoo markinamiehiä pois sellaasesta paikasta, joka oli Herralle pyhitetty. Ristiretkien aikana lähärettihin sotimahan vääräuskoosia vastahan Pyhälle maalle, mihinä temppeliherrat joukkoonensa oli ammatiksensa sotimas. Keskuspaikkana oli silloonki kirkko eli Jerusalemin valtavan isoo ja komia temppeli. Uskonsotia on aina käyty, mutta tosisnansa valtaa ja rikkautta niiski oltihin hakemas.
Oulun suuri ja komia kirkko on arkkitehti Engelin suunnittelema. Samalla paikalla oli v. 1610 rakennettu piäni puukirkko. Se torettihin liika piäneksi ja purettihin pois. Sen tilalle tehtihin v. 1777 niin isoo kirkko, että melekeen kaikki Oulun asukkahat olis mahtunu sen sisälle yhtä aikaa. Oulun asukasluku oli silloon 2500 paikkeella. Se kirkko paloo v.1822 ja sen paikalle rakennettihin nykyynen kirkko, josta v. 1900 tuli tuamiokirkko, ku Oulun hiippakunta perustettihin.
Erityysesti oon kuullu kehuttavan tämän kirkon urkuja ja kelloja. Niiren soimiset on kuulemma niin komeeta, että niitä tullahan kuultelemahan erempääki. Kellojen äänet on suunniteltu niin, että virsi ”Nyt silmäni mä nostan…” voirahan veisata kellojen soinnin mukahan.
Mailmas on niin palio kirkkoja, ettei niiren lukua varmahan tiärä kukaa. Oulun tuamiokirkko on kumminki yksi parahasta päästä. Ulukomailla on joskus sattunu silimähän, ettei kirkkojen katolla oo ollenkaa ristiä niin ku meillä. Vain kukoon kuva tuuliviirinä.
”Nyt silimäni mä nostan” ja meen kattomahan ja kuultelemahan.
PEKAN SIVUPERSOONA
Kyllähän sitä jouki ennen luultihin, että rahalla on taivahallinen voima. Tuskin sillä kumminkaa kirkos tappeluoikeutta saatihin ennen eikä nykyaikanakaa. Raha-asioohin ottaa kantaa jesuiittamaanen sanonta ”ku raha kirstuhun kilahtaa, niin sialu taivaasehen vilahtaa”.
Isoos kirias kerrotahan, kuinka Jeesus istuu temppelis kattomas, ku kansa toi rahaa uhriarkkuhun. Joskus hän ajoo markinamiehiä pois sellaasesta paikasta, joka oli Herralle pyhitetty. Ristiretkien aikana lähärettihin sotimahan vääräuskoosia vastahan Pyhälle maalle, mihinä temppeliherrat joukkoonensa oli ammatiksensa sotimas. Keskuspaikkana oli silloonki kirkko eli Jerusalemin valtavan isoo ja komia temppeli. Uskonsotia on aina käyty, mutta tosisnansa valtaa ja rikkautta niiski oltihin hakemas.
Oulun suuri ja komia kirkko on arkkitehti Engelin suunnittelema. Samalla paikalla oli v. 1610 rakennettu piäni puukirkko. Se torettihin liika piäneksi ja purettihin pois. Sen tilalle tehtihin v. 1777 niin isoo kirkko, että melekeen kaikki Oulun asukkahat olis mahtunu sen sisälle yhtä aikaa. Oulun asukasluku oli silloon 2500 paikkeella. Se kirkko paloo v.1822 ja sen paikalle rakennettihin nykyynen kirkko, josta v. 1900 tuli tuamiokirkko, ku Oulun hiippakunta perustettihin.
Erityysesti oon kuullu kehuttavan tämän kirkon urkuja ja kelloja. Niiren soimiset on kuulemma niin komeeta, että niitä tullahan kuultelemahan erempääki. Kellojen äänet on suunniteltu niin, että virsi ”Nyt silmäni mä nostan…” voirahan veisata kellojen soinnin mukahan.
Mailmas on niin palio kirkkoja, ettei niiren lukua varmahan tiärä kukaa. Oulun tuamiokirkko on kumminki yksi parahasta päästä. Ulukomailla on joskus sattunu silimähän, ettei kirkkojen katolla oo ollenkaa ristiä niin ku meillä. Vain kukoon kuva tuuliviirinä.
”Nyt silimäni mä nostan” ja meen kattomahan ja kuultelemahan.
PEKAN SIVUPERSOONA
