Kikkiviaroolla

Ennen maailmas kaikki oli vähä paremmin ku meirän aikana. Kellää ei ollu niin kovaa kiirusta ku sonsaren tapos ja sittekki kaikki tuli aijallansa teheryksi. Jokahittella oli aikaa lähtiä puarinpaikalla käymähän silloon ku oli asiaa ja joskus muulloonki. Jos ei muuta asiaa ollu, niin jouki leheret ja kirjat piti hakia puarista, johonka ne asemalta tuatihin. Samalla tiätysti ostettihin sellaasia tavaroota, joita ei kotona viittitty enää teherä. Jouki kaffia ja sokuria piti ostaa ja joskus tiätysti korppujaki. Kellää ei oosi tullu kuulohonkaa, että leipää ja mannankryynipuurua elikkä maitua olis puarista ostettu. Nisujauhoja ostettihin ja jästiä tiätysti, muttei nisua suinkaa syäty arkisin. Sitä oli pöyräs vain juhulina ja jussinpäivinä.

Puarinpaikalla oli kuluttaja, Petterin puari ja osuuskauppa. Molimma Kustun kans yhyreesti käymäs kirkolla ja siä kuulimma, ku jokku ihmiset sanoo tulluensa porvarinpaikalle. Meitä nauratti sellaanen, mutta sitte me havaattimma, että se tarkootti samaa ku puarinpaikka.

Tuasta tuliki miäleheni, että onkahan mihinää mualla niin palio paikkoja ja loukkoja ku meirän kyläs. Yht´äkkiä tuloo miälehen Rehunloukko, Koskiloukko, Luusinloukko, Seppälänpaikka, Rääsynloukko, Krassinkuja, Krookanpaikka, Kamukatu, Perälänpaikka ja mitä kaikkia niitä onkaa. Ja jokahitten mielestä oma paikka taikka loukko on tiätysti kaikkiin paras paikka, niin ku aiva oikeen onki.

Puarinpaikka oli kumminkin aiva erityynen, ku soli melekeen niin ku kaupunkihin olis pääsny. Muistan monta reisua, ku Kustun kans tehtihin Puarinpaikalle. Niin ku silloonki, ku molin saanu äireeltä viisikymmentä penniä palakaksi puiren kantamisesta. Muistan viä mihinkämoiset housukki mulla oli jalaas. Noli tehty sinisestä molskista ja ne ulettuu pualisäärehen. Henkselit oli tehty samasta kankahasta ja noli seliän puolelta ristis, että pysyyvät olokapäillä. Kustulla oli kans pualisäärehen ulettuvat housut, mutta noli harmaasta saraasta tehty. Sillä oli kumminki oikiat henkselit. Paliahin jaloon me astelimma pyärtänöä pitkin, ettei piänet kivet pistelly jalaanpohojia. Kovin likille pyärtänöä ei kumminkaa sopinu mennä, ku siä oli nokkoosia. Ravin ahtees me kävelimmä sillankohoras aiva likillä kiviaitaa, muttei tohorittu mennä kävelemähän kiven päälle, ku siitä oli meitä varootettu. Sillan alla oli muutamia naisia pyykkiä pesemäs ja niitä me horvin aikaa kattottihin ja kuulleltihin, mutta sitte taas läherettihin etehenpäin. Moosin tahtonu mennä osuuskaupasta ostamahan makkuja, mutta Kustu tiäsi, että kuluttajasta saarahan enemmän ja niin me menimmä sinne. Me ostimma piikillä valakoosia pastillia, jokka myyjä pani truuttuhun ja antoo viirestäkymmenestä pennistä piikin takaasin. Sitte me menimmä Petterin puarihin ja ostimma toisella piikillä kaks piäntä lakritsipiippua. Noli aiva oikian piipun näköösiä ja pesähän oli piroteltu punaasia piäniä kryyniä, jokka mallas piipun valakiaa. Kaikki makut pantihin tasan kummallekki ja kumpiki sai oman piippunsa. Soli kumminki niin makoosta, ettei kulunu kauankaa, ku piiput oli syäty ja kohta kaikki makukki.

Puarinpaikalla oli monenmoista näkemistä. Osuuskaupan poomis oli kuus hevoosta ja kaikilla heinätukku eres. Yhtäkää autoa ei näkyny, mutta sellaanen imes nähtihin, että ahteen päällä tuli vastahan hevoonen, jolla oli peräs jouki neliät turkulaaset. Äireeltä sitte kotona kuultihin, että noli kurikkalaasia kärrykauppiahia, jokka oli menos markinoolle.

Äitee kysyy, että oliko makut hyviä ja ku kuuli, että hyviä noli niin kauan ku niitä piisas, se antoo meille kummallekki korpun kätehen ja maitua kuppihin. Voi jee, ku seki oli hyvää !

Muutama paukahros oli Pekan pojan postiin paukahtanu.

- Siittä asti mullon rahaa ollu, ku äitee mun housuuhini plakkarit neuloo.

- Kyllä työtä pian teköö, mutta huilates aikaa menöö.

- Kyllä se oli metkaa vetkalesta, sanoi yksi poika kun friioosta tuli.

- Mies on mies vaikka solis kukoon kokoonen.

- Tulis ny pian vanhaksi jotta sais kehua ittiänsä.