Kikkiviaroolla

Palavalla rakkaurella on paskaanen loppu, pruukas paappa-vainaa sanoa.

Jouki Tuamahan ja Rusiinan kohoralla se piti paikkansa. Silloon ku niiren rakkaus oli parahillansa, oli Rusiina johonakin kehunu, kuinka kovaa ne Tuamahan kans toisistansa tykkää.

• Uuret paperilakanat ei kestä ku muutaman siunaaman hetken, ku Tuamas on niin kova kiakkaamahan, soli krannin emännälle toimittanu.

Silloon krannin emäntä oli miehellensä sanonu, että kyllähän siinä viä paskasankoon vitta katkee, sano mun sanonuen. Kaikki oli havaannu sen, että niillä oli niin hemeleijaasta, että oikeen tinaknappi välis sulaas, niin ku pruukattihin sanoa. Palio ihimisten asioosta tavallisesti puhuttihin ja täs oli kyllä erinomaasen hyvä puheenaihet. Jokahinen koitti purottaa soppahan oman väskynänsä, ku ei sellaasta kiakkaamista useen ollu kuultukaan joko sitte nähty.

Kaikkiin enite siinä imehreltihin sitä, että Tuomas oli sillä lailla villiintyny, ku sitä oli piretty aina vanhanpoijan perikuvana, Ny soli kumminki havaannu, että Rusiinan lakanoos oli hyvä olla eikä siinä pitäny olla kellää nokan koputtamista, mutta ku vain oli.

Santeri, joka oli aina pää kolomantena jalakana joka paikas sekaamas, oli toimittanu nähnyensä, että Rusiina ja Tuamas oli pussannukki toisiansa ahteen päällä, ku noli luullu, ettei kukaa näje. Kaikkihan ne näki joka paikas, mihinä ne kuluki, muttei ne itte nähäny ketää. Noli niin ku mettoo laulus, niin ku Santeri sanoo.

Muutaman viikon sitä hemeleijaasta menoa piisas, mutta syksymmällä oli jo muutaman kerran nähty, että Tuamas oli eksyny pitkäsripaasehen ja toisten loukkoosten kans samahan känkihin. Silloon ei palio Rusiina tullu miälehen, vaikka solis kuinka koittanu hukutella Tuamasta joukkohonsa. Akat toimitti, että noli ollu yhyres siä Hako-Antin avisjooniski. Rusiina oli seisonu Tuamahan ere käret seliän takana ja siältä yrittäny koperoomahan Tuamahan housun erustaaki, muttei ollu siitäkää apua. Tuamas oli taas horvin päästä toisten miesten kans pinon takana ja miestä väkevämpää löytyy vaikkei kukaa tiänny, mistä sitä sinnekki kulukeentuu.

Yhyreesti Kustu toimitti mulle, että Tuamas on lähteny pyärällä ruattalaasihin päin isoo mosselo jopparin lestalla. Rusiina oli puarin paikalla kyselly, onko kukaa nähäny Tuamasta. Joku oli sille toimittanu Tuamahan lähtemisen ja Rusiina oli käyren käyny Kalimosalla asti kattelemas. Yksin soli kumminki tullu siältä takaasin eikä palio mökistänsä pihalle tullu. Akat oli toimittanu, ettei se viitti eres hyysis käyrä, sangoon vain käyy tyhyjäämäs pimiän tullen.

Joirenki miälestä Tuamas oli kyllä pääsny sellaasehen äpäreesehen Rusiinan kans, että kyllä se takaasin tuloo. Ei sitä kumminkaa nähty koko syksynä, mutta pyhään päivän aikoohin joku tiäsi, että soli asunu yhyren ruattalaasen elävän lesken kans siitä lähtien, ku se meirän kylästä lähti. Oli se puhet kulukeentunu Rusiinan korvihinki. Soli äikkistelly, että tuallaasesta juapoosta se ei piittaa tuan taivahallista.

Akkaan miälestä Rusiina oli kautta rantaan kyselly Tuamahasta ja siitä elävänleskestä, mutta mitään sen kummempaa ei siinä asias enää tapahtunu. Paappa-vainaa sanooki, että mitä mä kesällä sanoon.