<$BlogRSDUrl$>

keskiviikkona

Junaalemas 

Oli se aikaa, ku joka päivä kuluki junia monta kertaa päiväs molempihin suuntihin.

Esti meni varahaanen juna viiren aijoos. Silloon piti väen olla ylähällä, jos sitä päivää varte meinas nousta. Toiskas oli jo silloon navetta-askarehet tehty ja akat kutoo kangasta tai kurinta jo täyttä päätä. Postijuna tuli kymmenen aikana ja siitä tiärettihin, että oli kymmenkaffin aika. Kellokki justeerattihin aikahan junan mukahan. Meillä oli kylläki kesäaika aina eli tunnin valtion aijasta erellä.

Tavarajunia kuluki joka päivä kumpahanki suuntahan yksi ja lisäksi ylimäärääset junat. Tavarajunas oli yksi matkustajaavaunuki ja sen lisäksi kontutöörivaunu. Se juna meni joskus niin hiliaa, että sen kyyttihin voii hypätä jos tohtii. Ja Kustu ainaki tohtii. Kerran sille oli käyrä häävisti.

Soli justihin hypänny kontutöörivaunun portahille eikä se yhtää havaannu, kun kontutööri tuli portahille. Mä huurin sille niin lujaa ku jaksoon, että kontutööri tuloo ja silloon Kustu hyppäs alaha. Pahaksi onneksi kohoralle sattuu lehemän pehemoonen ja siihen se putos naamallensa ja liaruu siitä valtion ojahan, johona oli vettä pohojalla. Ku mä kattoon sen päälle, mä tiäsin, että pian mä saan selekähäni. Ei se auttanu yhtää vaikka mä koitin sanoa sille, että onneksi siä ojan pohojas on vettä, että saat pestä naamas.

Pian sitä mentihin perätoukuria, minä erellä ja Kustu peräs ja voi sitä huutoa ja mekastusta, ku se uhkas mua vaikka millä. Viimmeen me kaaruumma isoohin ojahan ja mä tiätysti alimmaaseksi. En mä tiärä kuinka siinolis käyny, jos ei Kustu oosi yhtäkkiä havaannu mansikoota ojan pyärtänös. Niitä me söimmä ja voi jee ku oli hyviä. Kustu sanoo, että huamenna mennähänki tavaravaunuhun niin ei kontutööri näe ja ajetahan koskiloukolle asti.

Ehtoolla me menimmä asemalle, ku sinne tuli Kasköön juna ja noustihin veturin päälle, ku veturimiehet ei havaannu. Vasta kääntösillalla, siälä mihinä se veturi käännettihin, me tulimma näköösälle halakojen takaa ja kerkisimmä parahiksi kääntämähän veturia. Tulimma me takaasinki sillä samalla veturilla ja kyllä molimma rehevää, ku tulimma veturista alaha.

Sitte lähtiki postijuna Seinäjokehen päin ja sitä oli aina saattamas muitaki ku mä ja Kustu.

Se sama juna tuli viälä kaharentoista aikana yällä takaasin ja silloon molimma nukkumas. Sitä moon monta kertaa imehrelly, ettei sen tulohon herätty koskaa muulloon, ku silloon jos se sattuu olemahan myähäs.

Siälä asemalla Forssin Santeri sanoo meille, että Kasköön junas pääsöö puolella piletillä, jos on myötätuuli. Me päätimmä Kustun kans kokeella sitäki konstia. Asemapäällikkö ei kumminkaa myiny meille sellaasta pilettiä, joka olis ollu pualet pualesta. Me kumminki menimmä junahan, ku kerran oli sitä varte lähäretty. Ku kontutöööri tuli pilettiä kysymähän, me selitiimmä sille kuinka Santeri oli meille sanonu. Sitä kontutööriä rupes kovaa naurattamahan, että Santeriko teille sellaasta sanoo ja sitte se viä kysyy, kenenkä poikia te ootta. Se kattoo klasista pihalle ja sanoo, että siä näkyy tuulevan niin kovaa, että te pääsettäki iliman.

Kaalloon pysäkillä me tulimma junasta alaha ja lähärimmä rataa pitkin kävelemähän takaasin päin. Kontutööri liputti meille klasista ja sanoo, että ny teillä onki kova vastatuuli takaasin. Sitä nauratti viäki.
AddThis Social Bookmark Button

This page is powered by Blogger. Isn't yours?