keskiviikkona
Taas ajankohtaista asiaa
Tuhuruusta
On niitä tuhuruusia talavia ollu ennenki. Mun muistohoni on ollu kovia pakkaastalavia, mutta on niitä vähälumisia ja lämpöösiäki piisannu.
Kaikkiin pahinta oli silloon yhtenä talavena, ku ei palio lunta tullu sen kummemmin syksyllä ku keväälläkää. Koulujen väliset hiihtokilipaalut olis pitäny pitää, mutta lunta ei löytyny eres mettästä sen vertaa, että teitä pitkin olis pystyny suksittelohon. Kustu oli saanu silloonki joululahajaksi tehtahan sukset, joista se oli toresta rehevää. Alpolla samoon oli viäki paremmat sukset ku Kustulla ja sillä oli viä eriskummalliset rahkehekki. Suksen sivuuhin oli tällätty raurat ja kenkien pohojihin samoon. Rauroos oli reiät ja niiren läpi pistettihin kruuvit ja mutteri päähän. Siinä oli jalaka sukses kiinni eikä pääsny irti, jos ei mutteri sattunu putuamahan. Porkis oli niin tylyt vömpölöt, ettei koskaa oltu nähtykää ja piikit oli taottu alasimeella jouki kaks tuumaa pitkiksi. Hiihtämishousut oli alapäästä veretty kruppunuaralla linkkoohin kiinni ja plyysin hioos oli komeeta kruusooksia ja lakki samanmoinen ku Veli Saarisella.
Niistä ei kumminkaa ollu mitää iloa, ku ilima oli tammikuuski niin ku keväällä jouki. Ojanpohojis oli vähä jotaki valakoosta, muttei siinäkää pääsny suksittelohon, ku päivällä oli melekeen kortteli vettä. Yällä sen verran kylymäs, että muutaman millin paksuunen jää oli päällä.
Kovaa mäki orotin talavia ja lunta, ku mä olin siinä toivos, että pääsisin koulujenvälisihin. Helemikuus pikkuusen satoo lunta, mutta jo seuraavana päivänä tuli vettä kaatamalla.
Meirän häjyysten miälestä oli pahinta se, ettei saatu suksitella, mutta raavahilla ihimisillä oli hätä mettäajoosta. Tukkien ajamisesta ja frahtaamisesta ei trenkänny eres aatella ja rankaläjäkki, jokka oli syksyllä koottu, makas mettäs. Heinään ajamises ei oikeen tiätty, yrittääskö reellä elikkä kärryyllä, mutta kärrypelihin se kumminki meni.
Toiskan emäntä sanoo, ettei tästä hyvää seuraa. Sanokaa mun sanonuen, se praatas Juulialle, joka tuli tyänsä kans kylähän harva se päivä. Yhyres ne muisteli, minkämoisia talavia oli ollu ennen kapinaa ja oli sitä miältä, että silloon oli kans lumettomia talavia. Eikä ne uskonu Mikkiä, joka kattoo alunakastansa ja sanoo, että moon kirioottanu tänne kovia pakkaasia justihin kapinan erellistalavena. Juulia oli kumminki sitä miältä, ettei joukaa valaporina ollu lunta maas eikä malaalla.
Kevät tuli silloon niin varahin, että pellolle jokku meni jo pari viikkoa ennen valaporia ja Juuskaki kylyvi ohoraa jo heti valaporin jäläkihin. Kylyvöhommista tuli miäleheni seki, että alapääs vai oliko teerennevoolla joku oli kylyväny ruista tammikuus. Siitä rukihista ei tullu kylläkää mitää, mutta saihan sanoa, että on kylyvetty silloon ruista.
Vuaren tulos ei kylläkää ollu häävi, ku kesä oli samanmoista tuhuraamista ku talaviki. Uintireisut jäi viluusiksi ja äkkinääsiksi eikä krapujakaa tullu palio ollenkaa. Neki vähät mitä tuli, oli suurimmaksi osaksi pritikoota ja kuari oli aiva pehemoonen.
Syksyllä fälttööspellot oli niin ku kuravelliä. Olletikki niiltä, jokka jäi orottomahan parempia fälttöösilimoja, jäi fälttööt kevääksi.
Moomma sellaasia, että me krätäjämmä, jos on kovia pakkaasia ja lunta tuloo triivuuksi, muttei sekää oo hyvä, jos on sellaasta tuhurua ku silloon.
On niitä tuhuruusia talavia ollu ennenki. Mun muistohoni on ollu kovia pakkaastalavia, mutta on niitä vähälumisia ja lämpöösiäki piisannu.
Kaikkiin pahinta oli silloon yhtenä talavena, ku ei palio lunta tullu sen kummemmin syksyllä ku keväälläkää. Koulujen väliset hiihtokilipaalut olis pitäny pitää, mutta lunta ei löytyny eres mettästä sen vertaa, että teitä pitkin olis pystyny suksittelohon. Kustu oli saanu silloonki joululahajaksi tehtahan sukset, joista se oli toresta rehevää. Alpolla samoon oli viäki paremmat sukset ku Kustulla ja sillä oli viä eriskummalliset rahkehekki. Suksen sivuuhin oli tällätty raurat ja kenkien pohojihin samoon. Rauroos oli reiät ja niiren läpi pistettihin kruuvit ja mutteri päähän. Siinä oli jalaka sukses kiinni eikä pääsny irti, jos ei mutteri sattunu putuamahan. Porkis oli niin tylyt vömpölöt, ettei koskaa oltu nähtykää ja piikit oli taottu alasimeella jouki kaks tuumaa pitkiksi. Hiihtämishousut oli alapäästä veretty kruppunuaralla linkkoohin kiinni ja plyysin hioos oli komeeta kruusooksia ja lakki samanmoinen ku Veli Saarisella.
Niistä ei kumminkaa ollu mitää iloa, ku ilima oli tammikuuski niin ku keväällä jouki. Ojanpohojis oli vähä jotaki valakoosta, muttei siinäkää pääsny suksittelohon, ku päivällä oli melekeen kortteli vettä. Yällä sen verran kylymäs, että muutaman millin paksuunen jää oli päällä.
Kovaa mäki orotin talavia ja lunta, ku mä olin siinä toivos, että pääsisin koulujenvälisihin. Helemikuus pikkuusen satoo lunta, mutta jo seuraavana päivänä tuli vettä kaatamalla.
Meirän häjyysten miälestä oli pahinta se, ettei saatu suksitella, mutta raavahilla ihimisillä oli hätä mettäajoosta. Tukkien ajamisesta ja frahtaamisesta ei trenkänny eres aatella ja rankaläjäkki, jokka oli syksyllä koottu, makas mettäs. Heinään ajamises ei oikeen tiätty, yrittääskö reellä elikkä kärryyllä, mutta kärrypelihin se kumminki meni.
Toiskan emäntä sanoo, ettei tästä hyvää seuraa. Sanokaa mun sanonuen, se praatas Juulialle, joka tuli tyänsä kans kylähän harva se päivä. Yhyres ne muisteli, minkämoisia talavia oli ollu ennen kapinaa ja oli sitä miältä, että silloon oli kans lumettomia talavia. Eikä ne uskonu Mikkiä, joka kattoo alunakastansa ja sanoo, että moon kirioottanu tänne kovia pakkaasia justihin kapinan erellistalavena. Juulia oli kumminki sitä miältä, ettei joukaa valaporina ollu lunta maas eikä malaalla.
Kevät tuli silloon niin varahin, että pellolle jokku meni jo pari viikkoa ennen valaporia ja Juuskaki kylyvi ohoraa jo heti valaporin jäläkihin. Kylyvöhommista tuli miäleheni seki, että alapääs vai oliko teerennevoolla joku oli kylyväny ruista tammikuus. Siitä rukihista ei tullu kylläkää mitää, mutta saihan sanoa, että on kylyvetty silloon ruista.
Vuaren tulos ei kylläkää ollu häävi, ku kesä oli samanmoista tuhuraamista ku talaviki. Uintireisut jäi viluusiksi ja äkkinääsiksi eikä krapujakaa tullu palio ollenkaa. Neki vähät mitä tuli, oli suurimmaksi osaksi pritikoota ja kuari oli aiva pehemoonen.
Syksyllä fälttööspellot oli niin ku kuravelliä. Olletikki niiltä, jokka jäi orottomahan parempia fälttöösilimoja, jäi fälttööt kevääksi.
Moomma sellaasia, että me krätäjämmä, jos on kovia pakkaasia ja lunta tuloo triivuuksi, muttei sekää oo hyvä, jos on sellaasta tuhurua ku silloon.