<$BlogRSDUrl$>

keskiviikkona

Viisuvoittajat 

Tilapäinen taksikuski kertoo käynyensä Raatteen tiällä. Siälä on kuulemma rakettu oikeen vaikuttava muistopaikka muistuttamahan nykyihimisille, mitä siälä tapahtuu 65 vuatta sitte talavisoran aikana. Sitä lukies tuli miäleheni ukrainalaaset viisuvoittajat. Niiren joukos voii olla Raatteen mailla kualleeren ukrainalaasten soturien jäläkelääsiä suaraan alenevas poloves. Isoisät ja muut sukulaasmiehet raharattihin puna-armeijan toimesta suaraa päätä Suamussalamen korpehen. Tehtävänä oli vallata suara tiä Ouluhun ja sen jäläkehen koko Suamen maa. Kukaa siitä joukosta ei tiänny, mihinkä niitä viätihin. Vastas oli kumminki suamalaaset miehet, jokka oli eri miältä ku suuren ja mahtavan puna-armeijan johtomiehet.

Hyäkkääjien kohtalona oli kualla Raatteen mailla. Tapahtumien muistopaikasta kertoo tilapäinen taksikuski niin vakuuttavasti, että päätimmä lähtiä kattomahan sitä paikkaa oikeen joukolla. Ellei sillä matkalla viä huamaa soran miälettömyyttä, menkää kattomahan Åke Lindmanin ohojaama elokuva ETULINJAN EDESSÄ. Me näimmä sen eileen.

Ny sitte vain suunnitelmia tekemähän!

Pekan sivupersoona
AddThis Social Bookmark Button

lauantaina

Valaporin päivänä 

Jos vappuna on lunta malaalla, sitä on maaski! En oo havaannu kattoa, onko ny malalla lunta, muttei joukaa maas oo muuta ku paikka paikoon.

Ennen mailmas, silloon ku oltihin muutamia kymmeniä kiloja nuarempia, hypäättihin vappuna ensimmääsen kerran paliahin jaloon. Hyvin varahin lähärettihin prinkaamahan lehemän kellot kaulas krannia heräättelemähän, jos ei ne keriinny tulla meirän klasin alle ennemmin tyriäämähän. Äitee varootteli, että raippoja saat, jos kipiäksi tuut. Silläki uhaalla piti lähtiä pihalle kengät alalinkkaasin, ku krannin hasukampraatti siälä jo orotti iliman piaksuja tiätysti. Mä potkaasin kenkärajani pois. Sitte lähärettihin varpahat punaasina hyppäjämähän toiskan klasin alle, ku nähtihin, että karteekit oli viä kiinni. Tarkemmin kattoes nähtihin, että takkaklasin karteeki vähä heilahti. Asia tuli aiva seleväksi, ku koira päästettihin pihalle. Saatta uskoa, että meille tuli kiirus, ku koira ei yhtää aikaallu. Se yritti heti housun pulttuhun kiinni, muttei se kumminkaa siinä onnistunu, ku housut oli kääritty rullalle poloven yläpualelle. Jaskan taloohin ei trenkänny mennä eres yrittämähänkää, ku siä tultihin jo silloon aamulypsyltä. Venneri oli aina sanonukki, että siälä nukuttihin niin vähä aikaa, että verhat ja housut ei ollu viä keriinny aamulla lopettaa heilumasta naulas, mihinkä noli maata mennes pantu. Vappuaamu ei ollu poikkeus.

Vähä noloosti meirän vappuaamu meni. Oltihin yhtä poikaa siitä, että ny lähäretähän kotio. Päätöksen tekemistä helepotti se, ku kattottihin varpahia. Niitä kinnarvootti eikä muutenkaa ollu yhtää hiki pääs. Varpahat ei ollu enää eres punaaset ja melekeen porajutti. Elämä kumminki helepotti heti, ku mä näin, ettei äitee ollu yhtää kiukus. Soli pannu valamihiksi pesofatihin kuumaa vettä ja käski mun liotella jalakojani siinä. Se antoo mulle sokurinpalan, johonka soli tipahuttanu nokon kamferttin tippoja. Siinä jalakoja lämmitelles mä taas havaattin, kuinka hyvä äitee mulla oli. Ku se viä peitteli mun fällyjen alle, mä en enää palellu nokon nokkoa.

Mä huamaattin siihen, ku postijuna meni. Tuvas ei näkyny ketää muita. Horvin päästä äitee tuli tupahan ja sanoo, että kaikki muut on lähteny panemahan perunan siämentä. Se sanoo, että sä saat mennä sinne heti, ku oot syäny vellis.”Paina ny kumminki miälehes, ettet enää koskaa lähäre hyppäjämähän paliahin jaloon ennenkö on koivu leheres!” se sanoo. Seki vähä helepotti, ku se sanoo, että soli ollu häjyysnä ittekki samanmoinen. Mä lupasin olla menemätä eres piaksut alalinkkaasin jaloos pihalle, en joukaa ennen ensi vappua. Kauan sitä pitiki orottaa, mutta silloon oliki jo koivut hiirenkorvalla ja jäät jojesta lähteny. Päästihin jo uimahanki.

Vappu oli silloon tavallinen tyäpäivä, koululaasillekki. Ollahankahan ny menos parempahan päin!

Pekan sivupersoona
AddThis Social Bookmark Button

This page is powered by Blogger. Isn't yours?