Kikkiviaroolla

Korsukaveri oli taas asialla. Mä en oikeen ymmärrä, mistä se kaivaa nuata jutun juuria ja lähärättää mulle. Son aiva imes. No, imehien aika ei oo loppunu, hyvä ku eres alakanu. Näin se kiriootti:
Yhtenä päivänä päätin pestä autoni. Olin porstuas menos, havaattin pöyrällä päivän postin. Panin auton avaamet pöyrälle ja päätin kattahtaa postin. Ei siinä mitää oikiaa postia ollu. Pari laskua ja muuta roinaa. Roskapostin päätin panna roskasankoohin, joka oli pöyrän alla. Sankoo oli pisin partahin täynnä. Päätin viärä ne samalla, ku meen pesemähän auton. Silloon näin, että emäntä oli kirioottanu viis joulukorttia, jokka mun pitää viärä postilootahan samalla, ku viän roskat säkkihin, joka oli aiva postilooran viäres. Aukaasin pöyrän looran ottaakseni postimerkkiä. Niitä löytyy vain yksi. Muistin, että niitä on kiriootuspöytäni looras lisää. Kattahrin aakkunalle ja näin, että isänpäiväkukkani oli aiva kuivillansa. Se pitää kastella. Ennen ku kerkisin hakia kastelukannua, havaattin piirongin päällä kaliaklasin, joka oli pualillaan kaliaa. Maistoon sitä, muttei se ollu hyvää. Sen takia päätin viärä sen mennesnäni jääkaappihin. Vahingos töyttäsin klasin kumohon. Päätin tuara saman tiän kluututrasun joukosnani, ku meen köökkihin. Köökin pöyrälle oli joku jättäny kaukosäätimen, vaikka sen paikka on olohuanehes. Lähärin viämähän sen oikiahan paikkahan, mutta silloon tuli vaimoonen paikalle ja kysyy, että mitä varte sulla on saapas vain toises jalaas ja karvalakki pääs. Siihen en tainnu vastata, ku en ollu eres itte sellaasta havaannukkaa.
Päivän lopuuksi: autoa ei oo pesty, joulukorttia ei oo postitettu, postimerkkiä on aina vain yksi, roskista ei oo tyhyjätty, kalia on piirongin päällä, kukkaa ei oo kasteltu, en löyrä television kaukosäärintä saatikka lasejani, enkä muista mihinkä oon pannu auton avaamet.
Koko päivän oon hääränny hiki hatus ja oon väsyksis eikä mitää oo kumminkaa hoirettu.

Aattele tarkoon ennen ku naurat. Jos et tästä jutusta löytäny ittiäs, niin vakuutan, että seki päivä tuloo. Naurun asia se ei oo.
Tulipa miälehen, että tosi on. Kiitoksia sulle, että muistutit. Pani aattelemahan.

Pekan Sivupersoona

Vastaa jos tohorit kysymyksihin ja pisteetä tuloo nii monta ku vastauksell' on numerona.

Kun keskustelus tuloo erimiälisyyttä,
1)sinoot useen oikias ja muut vääräs
2)sinoot yleensä oikias ja muut vääräs
3)sinoot aina oikias ja muut vääräs
4)sinoot poikkeuksetta oikias ja muut vääräs

Sullon reisus evähänä,
1)nisua
2)leipää
3)fläskia
4)kropsua

Mailman korkein rakennus on,
1)johonaki ulukomailla
2)näsinneula
3)lakeurenristi
4)suamenrehun torni Seinäjoella

Äiteetäs hävetti raakasti ku isäs tuli sorasta,
1)juavuksis kotia
2)iliman sotasaalista
3)vaan liavästi haavoottunehena
4)hengis

Oma res.sotilasarvo on,
1)kapteeni
2)majuri
3)everstiluutnantti
4)eversti

Jos naapuris ostaa uuren ja komian auton,
1)karehrit ja toivot notta se menis rikki
2)karehrit ja akkas antaa sua selekähän ku sullei oo varaa ostaa
3)karehrit ja uhkaat antaa akkaas selekähän tai ainaki kersoja
4)karehrit ja ostat ittelles vähä komiemman

Sun peltua on niin pitkältä ja leviältä notta,
1)kestää tunnin kävellä saraan päästä päähän
2)kestää tunnin ajaa raktorilla sarka päästä päähän
3)kestää tunnin ajaa maasturilla sarka päästä päähän
4)kestää päivän ku renki ajaa maasturilla saraan päästä päähän

Raha on varmimmin kiinni näistä,
1)nokian osakkehis
2)atrian osakkehis
3)ilikan osakkehis
4)etelä-pohojalaases pellos

Ku nikkaaroottet jotaki jäläki on,
1)kelevollista
2)aika hyvää
3)tosi hyvää
4)priimaa vaikka yrität tavallista

Ku joskus teköö miäli laulaa lurahuttaa,
1)veisaat siionin virren
2)laulat vaasan marssin
3)laulat vöyrin marssin
4)laulat "kun on oikee hulivili luanto"

No nii jos sait kaikkihin vastattua laske ny pistehet yhtehen.

10 pistettä: Tulos on surkia, sust'ei saa pohojalaasta tekemälläkää!
11-20 pistettä: Tulos on huano, harkitte muuttaasikko ruattihin!
21-30 pistetta: Tulos on välttävä, täst'ei liioon kannata huurella!
31-35 pistettä: Ny näyttääs nottet oo kaikkiin oriallisimpia ihimisiä,
parantamisen varaa kumminki viälä on!
35-39 pistettä: Tulos on jo hyvä, sun ei tartte ku pitää ja päästää.
40 pistettä: No nyt on asiat kohoralla! Täyrellinen
Etela-Pohojalaasuus asuu sus, paremmaksi ei voi pistää.


--------------------------------------------------------------------------------

Tunnisteet: testi

Sähköpostimies oli kantanut Pekan Pojan laatikkoon tämmösiä:

-Eikoo hianot sukellusvehkehet, ja oli halavat !

-Pitääs vissihin joskus koriata tuo sirkkelinteräsuajus...

-Kysytähän nuolta neekeriiltä tiätä sinne Harlemihin...

-Kyllä ny on nopia kairata, ku jää on näin ohkaasta.

-Periaattehes näin lähellä ammusvarastoja ei sais tupakoora.

-Tutustutahan näihin turvaohojeesihin sitte perästäpäin....

-Luontaaslääkkeeren haittavaikutuksia liiotellahan alavarihinsa

-Vai yävartiana, et sitte pääsny poliisiksi vai?

- Minen kyllä mitää pelastusliivejä viitti pitää...

Olokaa ny, äläkää ny

Pekan poika antaa uuden vuoden juhlijoille muutaman neuvon:

Illalla voi sanoa vaikka näin:" Mihinkä ny on kiirus kun on huomennakin pyhä? " Vähän myöhemmin illalla: " Voi Ristus, notta moon pöhönäs!" ja vielä vähä myöhemmin: " Pysyys ny pystys eres siihen asti ku uurestaan kaatuu." Sitte kun on löytynyt se pari niin vois koittaa vaikka tätä:" Ymmärräkkö sä pöllöö jotta mä rakastan sua tolloo. " Aamulla voi sitte kyllä tuntua tämmöseltä: "Nii on jano notta sylyki pölisöö".


Maharottoman Hyvää Uutta Vuatta kaikille lukijoille ja muilleki

1. Niihin aikoohin keisari Aukustus antoo käskyn, notta koko valtakunta oli pantava verolle.
2. Verollepaneminen tapahtuu ensimmääsen kerran, ja silloon oli Kvirinius käskynhaltija Syyrias.
3. Kaikki meniväkki kirioottautumahan verottajan luettelohon, itte kukin omahan kaupunkihinsa.
4. Niin Joosefki lähti muiren joukos Kalileasta, Nasareetin kaupungista ja meni sen veroasian tähäre Juureahan, Raavirin kaupunkihin, Peetlehemihin, johonka kaikki toisekki Raavirin jäläkelääset kerääntyy.
5. Se otti föliyhynsä Marian, kihilatun morsiamen, joka oli sinne päin, flikkaraukka.
6. Ja viimmeesillänsä kun oli, niin justihin niiren sielä ollesnansa
7. Maria synnytti poijan, esikoosensa. Se kietaasi lapsen kapaloohin ja pisti sen seimehen, kun majataloosta ei ettimälläkää löytyny tilaa.
8. Niillä seuruun sattuu olemahan paimenia yöllä taivasalla paimentamas laumaansa.
9. Yhtäkkiä niiden etehen ilimaantuu Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröötti ne joka puolelta. Paimenet peliästyy aiva veteliksi asti,
10. Mutta enkeli sanoo: "Äläkää ny turhia peliästykö! Mull'on teille iloonen sanoma, isoo ilo kaikelle kansalle.
11. Tänä päivänä teille on Raavirin kaupungis syntyny Vapahtaja. Se on Kristus, Herra.
12. Täs on teille merkki siitä: te löyrättä lapsen, joka makaa seimes kapaloosnansa."
13. Ja siinä siunaamas oli enkelin ympärillä maharottoman isoo taivahallinen sotaväki, joka näillä sanoolla ylisti Jumalaa:
14. - Jumalan on kunnia korkeuksis, maan päällä rauha ihimisillä, joille se ei mitää muuta taharo ku hyvää.
15. Ku enkelit oli menny takaasi taivaasehensa, paimenet sanoo miehis: "Ny äkkiä Peetlehemihin! Sielä me näjemmä, mitä täs ny on oikeen tapahtunu ja mitä kummaa se Herra meille äsköön ilimootti."
16. Ne lähti kiiruhumman kaupalla ja löyti Marian ja Joosefin ja lapsen, joka nukkuu seimes.
17. Ku ne oli sen omin silimin nähäny, ne kertoo muilleki, mitä kaikkia niille oli lapsesta tieretty sanua.
18. Ne jokka kuuli paimenten puheet, olivat aivan ihimeesnänsä.
19. Mutta Maria painoo mielehensä kaikki mitä oli tapahtunu ja tutkaali sitä.
20. Paimenet palaali takaasin kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä ne oli kuullu ja nähäny. Kaikki oli justihin niin ku niille oli sanottuki.


Pekan Poika

Molin vissihin vähä toisella vuorella, ku mua viätihin kikkiviaroolle Äällin Saimahan. Emmä siitä itte mitää muistaa, mutta mulle on niin sanottu. Enkä muista sitäkää, kuinka se viaroottaminen tapahtuu, mutta siitäkin oon kuullu muilta.

Kikkiviaroolle läherettihin sen takia, ku oli uusi mukula jo aluulla, eikä se oikeen sovi, että isoompi ja piänempi on yhtä aikaa äiteensä kimpus. Sitäki moon vähän imehrelly isoompana, että kuinka se oikeen on, ku on sanottu, ettei uuren alakuhun lähtö tapahru, jos erellinen vielä imöö.

Niin mua kumminki on viäty sinne Saimahan, ku ei viaroottamisesta muuten mitää tullu. Oli sinne imemispaikkahan esti koitettu tuhurata pikiöljyäki, mutta oli siältä tiätysti tullu viäki parempaa, ku ei siitäkää ollu apua. Kyllä ne äitee paraat kaikkia konstiansa koitti, mutta ku se oli niin hyvää ei mikää auttanu. Koppahan ne oli kuulemma mun pannu ja kantanehet sitte Saiman mökille. Moon aina ollu vähä suuriääninen eikä se siälä kikkiviaroolla olles ainakaa piänentyny. Varsinki ensimmäänen yä oli ollu kaikkeen pahinta. Mulla on vähä niin ku muistikuvaa siitä, että mun suuhuni jotaki kikkiä koitettihi tuhuruttaa, muttei se ollu äireen kikki. Sitte ne oli koittanu jotaki trasun palaaki, mutta yhtä huanolla menestyksellä.

Mulle oli vissihin jo silloonki terootettu tervehiä elämäntapoja sitä kuinka tervehellistä äireen maito on ja molin ottanu sen niin toresta, etten meinannu ollenkaa siitä päästä.

Niin siinä kumminki käyy, että parin viikon päästä mua tuatihin takaasin enkä enää välittäny koko kikistä. Aiva häjyä teki, ku aattelinki, vaikken mä itte sitä muistakkaa.

Tuli taas miäleheni se esitelmätilaisuus, johona esitelmänpitäjä osootti etupenkis istuvaa verevän näkööstä nuarehkoa miestä ja sanoo, ettei tämäkää nuarimies olosi nuan terves, jos ei oosi lapsena saanu rintaa suuhunsa. Silloon se nuari mies vähä niin ku itteksensä höpäji, että ensimmääsen kerran moon sellaasen saanu suuhuni silloon ku kihiloohin mentihin.

Ei se kikkiviaroolla olo mitää heleppoa oo, sanokaa mun sanoneheni.

Kauppamiehiä ja -naisia on montaa sorttia. Nettimyyntiä on kuulemma enite. Meiränki luukkuhun tuloo viikos jouki sata eherokasta. Laatuja löytyy villahousuusta viakrahan. Meille on opetettu, että ei pirä joukaa pankkitilinsä numeroa luavuttaa. Monta pettymystä on tullu. Rahat on menny ja tavarat on jääny tulemata.

Uusin kauppamies on aluushousujen myyjä. Se soittaa mulle ja ilimoottaa olevansa aiva krannis ja on tuamas mulle paketin, joka sisältää kolomet aluushousut, justihin sun kokoa. Ne on aiva ilimaaset ja sulla on maharollisuus saara sellaanen paketti niin useen ku taharot. Lähetys- ja pakkauskulut peritähän. Uusi paketti tuloo joka kuukausi. Se tahtoo tulla ny heti tuamahan ensimmääsen paketin viiren minuutin päästä. Silloon mä vastaan, että moon yksin kotona ja ittekki justihin lähärös. ”Moon varannu sulle melekeen ilimaasen paketin, pualitusinaa eri färisiä. Piänen nimellisen hinnan voit antaa jos taharot”, luuris lirutellahan. ”Sitte kuukauren kulues saat postis kesäpöksyjä ja tosi halavalla, hinnasta sovitahan. Sun ei tarvitte pitää hualta sukistakaa. Ne tuloo automaattisesti niin kauan ku ilimootat, että ny piisaa.” Sellaasia siältä puhutahan. Sitte ne viälä sanoo, ettei nykyaikana kannata pyykkiä pestä, ku melekee ilimaaseksi tuarahan uuret vaatteet kotio. Ei oo mummukaa siihen nuarahan menny, vaikka voorootellen meille soitellahan.

Lehtikauppiahat on sitte luku sinänsä. Aluuksi luvatahan lähärättää ensimmäänen paketti, eikä maksa ku kaffipaketin hinnan. Sen jäläkehen ei sun trenkää tilata mitää lehtiä mualta. Syntymäpäivälahajaksi saa viälä sun nimikiriaamilla varustettuja nästyykiä puali tusinaa aiva ilimaaseksi, jos tilaat. Sitte se kysyy miehen nimiä ja lasten lukumäärää, poijat ja flikat eriksensä. Syntymäaijakki olis hyvä ilimoottaa ja miälellänsä etunimet kans, että tiäretähän lähärättää lahajapaketit aikanansa. Ne ei maksa sulle oikiastansa mitää, ku aatellahan niiren tavarooren kauppahinnat. Niin heleppoa se on kaupanteko meirän kans. Puhetta niiltä tuloo niin ku lampahalta papanoota tuahen käppyrälle.

Omahan sähköpostihini tuloo parikymmentä tarjousta joka päivä. Rantaroleksista viakrapakettihin ja siltä väliltä. Jos ollahan viikko pois, on postiluukkuni niin täynnä, ettei eres nimi- ja syntymäpäiväonnittelut maharu sisälle. Ne kaikki on tiätysti heleppo poistaa, mutta oma vaivansa siinäki on. Mulla on onneksi niin hyvä apulaanen, tua oma mummu, joka poistaa kaikki yhyrellä painalluksella. Kaikki on kumminki kunnos, jos et anna omia tunnuksiasi, et osoottehia etkä puhelinnumerootas, pankkitilin numerosta puhumatakkaa. Jos tarvittet viakraa tai muita lääkkeetä, osta reseptillä apteekista. Silloon pysyt itte kunnos. Viinaostokses sun kannattaa käyrä ostamas omasta monopoolikaupasta. Saatat kokea pettymyksiä, jos rupiat niitä tilaamahan. Sitte viälä jouki yksi neuvo: jos oot tullu petetyksi, ota heti yhteys poliisihin.

Ku tähän ikähän on päästy, niin melekeen on kaikkia, mitä tarvitahan. Jokahittella on kumminki oikeus yrittää myirä tavarootansa maharollisimman palio. Mainosplakaattia tuloo niin palio, että pari kertaa päiväs pitää postiloota tyhyjentää. Muutaman kerran postinkantaja on joutunu tuomahan tämänkin leheren ovelle, ku postiloota on pisinpartahin täynnä.

Heleppoa se elämä on, ei trenkää piaksunpohojia kuluttaa, ku netin kautta saa hoirettua kauppa-asiakki. Näin meille sanotahan. Uskokohon, joka tahtoo. Suurin osa kauppiahista on rehellisellä asialla, mutta joukkohon mahtuu kaikenmoisia.


Pohojapään Pekka

Tämmönen oli kolahtanu sähköpostilaatikkoon

-------------------------------------------
Akat mökillä

Päiväohojelma

06.00 Aamutoimet

Naaman maaloota ja tukan tällöötä
Käyrähän läpitte jokahitten yöunet
Haukutahan Merja ja Marjo, kun ne ei vieläkää oo paikalla

09.00 Aamupala

Teherähän aamupala salaatiista, juurikasviista ja retiisinmehusta
Jatketahan naaman tällöötä
Manikyyri varpahille
Halukkahat menöö aamusaunahan
Saunas haukutahan ne, jokkei tullu sinne
Tuvas haukutahan ne, jokka meni saunahan

10.00 hengen nostatusta

Saunasta tullehet tällää uurestansa naamansa ja tukkansa
Yleestä miesten haukkumista ja naapuriista juoruamista
Merja ja Marjo tuloo taksilla paikalle ja pahootteloo myöhästymistänsä

11.00 Askarehien tekemistä

Käyrähän yhyres hakemas puularosta Essolta tilatut puuklavut

11.30 Lounas

Yritetähän valakiaa hellanpesähän ja ihimetellähän ohojees olovaa "Avaa pelti ennenkuin sytytät lieden"
Aukaastahan ovet, jotta savut pääsöö pihalle
Päätetähän pysyä salaattilinialla ja lisäksi syörähän ranskalaasia pilaantunusia maitotuottehia (juustoja) ja pilaantunutta espanjalaasta herukkamehua (valkoviini)
Kerrotahan ronskimmat työpaikkajuorut

12.00 Ruokalepo

Tilatahan pitsat likimmästä kaupungista
Nukutahan kauneusunet
Ne, jokka ei saa nukutuksi näliän takia, haukkuu niitä, jokka nukkuu

12.45 Tosihommat alakaa

Pikasuihku ja naaman tällöötä
Ihimetellähän miksei lämpöönen vesi piisannu jokahittelle
Luetahan tuvan käyttöohojeesta, jotta poileri olis pitäny laittaa päälle???
Päätetähän panna suihku käyttökieltohon
Juorahan arkentiinalaasta pilaantunutta punamehua

13.30 Ohojattu välinehien valamistelu

Alootetahan häpykarvojen raakaaminen
Kulumakarvaan nypintä
Pitsa tuorahan kaupungista, kerätähän kolehti ja loppu maksetahan Tertun rinnakkaasvisalla = Reinon visa
Änkätähän siitä, kuka on tilannu Amerikaanon valakosipulilla
Haukutahan kaikki ulukomaalaaset, mistä Terttu, Erja ja Eija suuttuu, ku niiren suluhaset on Mutumaania
Haukutahan muut ulukomaalaaset paitti Mutumaanit, mihinkä Terttu, Erja ja Eija yhtyvät

14:00 - 17:00

Vaharatahan saipuasarioja
Haukutahan suomalaaset saipuasariat

17.00 Ehtoosyöminen

Kylymä hernesrokka ja näkkileipää
Eteläafrikkalaasta pilaantunutta mariamehua
Haukutahan suomalaanen elintarvikesteollisuus

18.00 Naaman tällöötä

Haukutahan krannin kakarat ja kehutahan omat mukulat

18.30 Sauna lämmitys

Lämmitetähän sähkösauna, ku kukaa ei tohori panna valakiaa rantasaunahan
Jokahinen kertoo voorollansa, mihinä saunas on kenenki kans käyny
Juorahan unkarilaasta pilaantunutta mariamehua
Käyrähän alasti uimas
Seuratahan syriäkareella kellä roikkuu enite, pömpöttääkö maha ja mitävarte ja kuinkon selluliittiä?
Ruraatahan omia roikkuvia, pömpöttäviä ja fletarehia paikkoja
Naaman tällöötä

19.00

Päätetähän lähtiä latotanssiihin
Paitti Mirja, Anne ja Tiina, ku ei niilloo mitää päällepantavaa
Yritetähän yhyres pujettaa nuo akat

20.00 Perutahan latotanssiihin lähtö

Juarahan saksalaasta pilaantunutta mariamehua
Haukuta latotanssit ja kaikki maalaaset
Paula ja Kirsi ottaa nokkihinsa, ku ne asuu maalla
Haukutahan tasapuolisuuren tähäre kaikki kaupunkilaaset

21.00 Makkaranpaistua

Tyyrytähän pelekkihin pernalastuuhin, ku polttopuut on kastunu satees
Syörähän salaa omaa suklaata ulukohyysis
Haukutahan aina voorollansa hyysis olija
Rääytähän yhyres mennysiä ensirakkauksia
Haukutahan nykyyset puolisot


22.00 Lauletahan Karaokea

Juorahan kaliaa ja syörähän kylymiä makkaroota
Kehutahan suomalaasia miehiä, paitti Minna, Jaana ja Tiina, ne ei kehu ku ne on justihin ny oksentamas
Päätetähän sittenki lähtiä latotanssiihin ja käynnistetähän melekeen 20 fööniä yhtaikaa, niin palaa sulakkehet ja perutahan lähtö

23.30 Ehtootoimet

Juorahan kusenhaaliaa koskenkorvaa kynttilän valos
Halatahan ja rääytähän yhyres
Haukutahan kaikki ne, jokkon vielä haukkumata
Kikatetahan
Tällätähän naamaa ja mennähän vaatteet päällä nukkumahan.

8.00 Aamuherääminen

Epäällähän, jotta Itikan makkaroos on ollu jotaki salamonellaa, ku on niin helevetin huono olo ja täräjyttää koko kroppaa

Tunnisteet: akat

Osallistu arvontaan, jossa on pääpalkintona komia savusaunailta 10 henkilölle pohjalaisissa maisemissa. Voittaja voi kutsua yhdeksän ystäväänsä viettämään upeaa saunailtaa!

Lisäksi arvomme 10 kappaletta Komiat Hetket- T-paitoja ja -putkihuiveja sekä kaksi Jokipiin pellavan Tuuli-laudeliinaa.

Vastausaikaa 31.7.2010 saakka.

Tunnisteet: kilpailu

- Minkä sille voi, että oon niin komia, että peiliki särkyy.

- Huono taloo se on, joka ei isäntää laiskana elätä.

- Minen palio mitää tee, jos mä jotaki teen, niin mä makaan.

- Kyllä työtä pian teköö, mutta huilates aika menöö.

- Tupaantuliaisissa isäntäväelle: Kyllä täällä on hyvä köyhän elellä...

- Räystää niin lantta lauree, mutta varsinki luntioomia porottaa!

- Kova kiirus jottei kerkiä teköhön mitää.

Tunnisteet: viisauksia

Kilpailu on päättynyt. Arvonnassa Kikkiviaroolla-kirjan voitti Seija Leino Järvenpäästä. Palkinto on postitettu voittajalle. Onneksi olkoon.
---------------------------------
Osallistu kilpailuun ja voit voittaa itsellesi Kikkiviaroolla -kirjan kirjailijan omistuskirjoituksella varustettuna.

Kilpailukysymys: Mitä tarkoittaa Etelä-Pohjalainen murresana "eheroontaharoon"?

Lähetä vastauksesi sähköpostilla osoitteeseen: pohopekka(@)teuvalainen.com . Ota sulut pois @-merkin ympäriltä ennen lähettämistä. Muista laittaa yhteystietosi mukaan jos vaikka sattuis onni suosimaan.

Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan Kikkiviaroolla-kirja 15.9.2008.

Onnea ja menestystä.

Jos et sattuis voittamaan, kirjan voi myös tilata täältä

Hullu kun en ottanu kurinta joukkohon, sanoo flikka ku ei hypyys haettu. Mutta hyvä tuuri kumminki oli, ku viärestä viätihin.

Tällaasia lohorutuksia sitä aina silloon tällöön tarvitahan, ku tuloo sellaasia sattumuksia, että viärestä viärähän. Jokahittella on varmasti omia kokemuksia sellaasista asioosta. Son joskus hyväki, ku niin sattuu, mutta useemmiten son sopimatoonta. Varsinki mukuloota piretähän joskus eriarvoosena, jos non hyvistä tai huanoosta vanhemmista perääsin. Eikä kumminkaa voi sille mitää, ku ei vanhempiansa pysty itte valittemahan.

Raha-arpajaasis annetahan eres jotaki, jos päävoitto viärähän viärestä, mutta tavallisesti käyy niin, ettei viärehen jää mitää.

Äitee opetti aina, että pitää ottaa järjestänsä, ei saa valakata. Nisunpalakki olis pitäny ottaa aina järiestänsä, muttei sitä oikeen aina muistettu. Kerranki äitee oli pannu lautaselle kaks nisunpalaa, joista toinen oli sattunu tulohon palio isoompi ku toinen. Kustu otti tiätysti heti sen isoomman. Mun pisti vähä vihaksi ja mä sanoon, että mitä varte sä otit esti ja viä isoomman palan. Eksä tiärä, että pitää olla kohtelias ja antaa toisen ottaa esti, mä opetin. Silloon Kustu kysyy, että kumman soosit ottanu, jos oosit pääsny esti ottamahan. Mä tiätysti sanoon, että piänemmän tiätysti. Silloon se hyväkäs äikkisteli, että niinhän sä nykki sait piänemmän. Mitä sä viä änkkäät, se hohotti. Niin se taaski pääsi musta voitolle.

Sain mä sitte myähemmin voorostani olla äikkistä, ku oltihin krannis tappuririihellä, Siälä oli kaffipöyräs toisella lautasella ohoraleivänpaloja ja toises faris nisunpaloja. Kustu ei yhtää havaannu sitä ja se tiätysti hairas isoomman palan ja soliki ohoraleipää. Mulle tuli piäneet pala, mutta soli nisua. Emmä kumminkaa palio tohtinu sille äikkistellä, vaikka sen piti esti syärä se ohoraleivän pala, ennenkö se tohtii mennä ottamahan nisua.

Toinen kerta on jääny miälehen, ku Kustulta viätihin viärestä. Oltihin meijärin pihas silloon, ku siälä pelattihin pesäpalloa. Me seisoomma Kustun kans korvan, ku isoot poijat valitti pelaajia. Kaikki toiset oli jo valittu, niin silloon Venneri otti mun ja Kustu jäi ku knalli kalliolle. Siitä se ei tykänny yhtää, eikä se oikiastansa ollu imeskää, ku soli aina trossannu kuinka hyvä son pesäpalloski. Kyllä mä heti havaattin, ettei tästä hyvää seuraa. Se tuli istumahan siihen prunnin kannelle, joka oli siinä kakkospesän tykönä, johona mä olin pesävaharin varamiähenä. Kerran ku pallo tuli sinnepäin, Kustu hairas sen salaa plakkarihinsa ja se tuli muina miehinä muka mun kans kattelemahan palloa ojasta. Moosimma vissihin viäki sitä kattelemas, mutta yhtäkkiä mä havaattin, ku sen plakkari pullotti ja hairasin pallon sen plakkarista. Silloon se suuttuu niin, että se otti isoon kiven ojasta ja meinas sillä heittää, mutta onneksi Jussi kerkis hätähän. Soli niin kovas sinnis, että se lähti saman tiän pyärällänsä ajohon kotio ja huuti lähtiesnänsä ettet kyllä ikinä enää mun pyärälläni aja. Niin ku moosin monta kertaa sillä sitä ennenkää saanu ajaa.

Huamisin aamulla se kumminki tuli taas meille ja sanoo, että tuu kokeelemahan mun pyärällä, ku se prätäjää komiasti. Soli pannu päreen etukaffelihin sillä lailla, että sen pää oli pinnojen välis, johona se prätäji ajaes.

Viärestä siinäki viätihin, ku mä vain sain sillä kokeella, vaikka toiskan Jaskakin seisoo mun kans siinä porraspääs, ku Kustu tuli.

Annin Mikki oli sellaanen mies, että se teki mitä tahtoo, ku muut teki mitä ne taisi. Uurmaakarina soli parahasta päästä. Oli se teheny elääsnänsä palio muutaki, melekeen mitä vain. Kerran krannin Jaska kysyy siltä, ettet oo tainnu koskaa Alaskas käyrä. Mikki vähä aikaa tuumas ja sanoo, etten oo tainnu keriitä siälä viä käymähän. Sitte se kumminki yht`äkkiä muisti ja sanoo, että kattoppas, ku en meinannu muistaakkaa, olin mä siälä kerran käräjillä valavomas yhyren testamentin. Sitte tuli pitkä seliitys, kuinka sinne mentihin, mitä siälä syätihin ja mihinä oltihin yätä ja muuta sellaasta. Tuamarina oli ollu sellaanen tuamarin planttu, joka ei tiänny oikeen mitä piti teherä. Pari päivää soli sitte joutunu olemahan siälä tuomarin häläppärinä ennenkö pääsi kotio lähtemähän.

Kerran Mikki meni Rintalahan, johona isäntä kantoo sille kenkäloorallisen heräätyskellon osia ja pyyti, että koriaasikko meirän heräätyskellon. Siinä kenkälooras oli kaikki osat ja viälä yks ylimääräinen seinäkellon ratas, johonka se isäntä oli kuriisnansa ottanu aiva tätä varten laihnaksi krannista.

Puali päivää eli ehtoohin asti siinä touhus meni. Heräätyskello käyrä klonksutti pöyrän kulumalla, mutta ylimääräistä seinäkellon ratasta ei näkyny mihinää, vaikka isäntä koitti kattoa pöyrän allekki. Ei sitä ollu looraskaa, soli aiva tyhyjä. Isäntä rupes jo epäälemähän, että uurmaakari oli pistäny sen plakkarihinsa, mutta näki sen maharottomaksi, ku silloli vain ohkaaset housut ja paita päälläänsä.

Mikki lähti Anninsa työ ja taloon väkiki rupes rustaamahan ittiänsä oikooseksi. Emäntä oli jo sängys ja niin poikaki, jota isäntä viä käyy töyttimäs, että säkö sen lymytit. Ei poika tiänny mitää sen enämpää ku muukkaa.

Isäntä tiäs, ettei täs tuu unta silimähän, ku ei kellon ratasta löytyny, mutta siitä hualimatta se alakas kiipiä emännän taa sänkyhyn. Justihin ku soli purottamas ittiänsä makoolle, se kiliaasi ku tanotorvi ja tryykäs ylähä ja koitti prissata pairan häntäänsä niin ku siinolis koira ollu persustas kiinni. Siälä kulukaa se kellon ratas oli.

Uurmaakari oli maksanu potut pottuuna ja tällänny salaa sen ylimäärääsen rattahan isännän sänkyhyn, josta se tarttuu aksilan päästä isännän puohon kiinni.

Vaikka mä hyvin ymmärrän, kuinka kipiää se otti, niin sanon kumminki, että äikkistä.

Ensimmääsen kerran me pääsimmä elävihinkuvihin seurataloolle, ku osuuskaupan kokoukses näytettihin kuvia eri tehtahilta, johona tehtihin tulitikkuja, nauloja, suklaata, jauhoja ja mitä kaikkia siinä näytettihinkää. Yhyres paikas oli pantu filimi pyärimähän taapäin. Miehet käveli trappuja ylähäpäin takaperin jauhosäkki seliäs ja autot meni pakilla aharetta ylähä ja soukasta veräjästä aiva joenrantahan asti. Siinä kohoras meitä nauratti aiva vääräna. Kustu sanoo, että olis ny menny viä palan matkaa, niin olis kuskin persusta kastunu.

Muutamaa viikkoa myähemmin Kustu pääsi kattomahan elokuvaa, johonka nimi oli ”Ne 45 000”. Kustu oli pahalla päällä, ku se tuli siältä ja sanoo, että keuhkotautisista siinä vain puhuttihin. Ei ollu yhtää mukavaa, ei likillekää sellaasta ku osuuskaupan juhulis. Mulla oli oikeen hyvä olla, ku Kustu sanoo, ettei trenkää olla yhtää pahoollansa, vaikket pääsnykkää elävihin kuvihin.

Sitte yhyren kerran me menimmä oikeen kirkolle elävien kuvien teatterihin, ku siälä näytettihin saksalaasta filimiä. Sitä oli sanottu parahaksi eläväksikuvaksi, mitä kirkollakaa oli koskaa näytetty. Pääosas oli kuulemma sellaanen hupiosan näyttelijä, ettei suamalaasista oo mihinkää.

Kustun pyärällä me menimmä, ku ei mulla ollu omaa pyärää. Voorootellen viätihin toistansa jopparinlestalla. Kyllä solis ollukki liika raskasta yksin polokia, ku takaasin tulles oli viä vastatuuliki. Teerennevoolla meinas aiva viärä ojahan.

Esti oli sellaanen lisäkuva, joka oli kuvattu meren rannalla laskuveren aikana. Sitä me imehtelimmä, ku kuivaa maata tuli vähitellen näkyvihin ja merivesi meni takaasin sinne mistä soli tullukki. Siinä oli saatu kuvatuksi oikeen likiltä kaikenmoosia elukoota, jokka tuli näkyvihin, ku vesi pakeni pois. Oli näkinkenkiä ja monen sortin mönkijää. Kaikkiin eniten Kustua nauratti siinä, ku yks mato tunki ittiänsä maan alle. Se koukisti selekäänsä aina mukalle niin ku luakka ja joka kerta se meni vähä syvemmälle. Lopuuksi ei näkyny muuta ku reikä siinä sannas. Siinä Kustu hohotti aiva äänehensä niin, että siltä putos lakkiki penkin alle. Sitä sen piti konttia hakemahan, ku soli potkinu sen kauas toisen lavittan alle.

Sitte alakas se saksalaanen elokuva, johona oli monenmoista kommervenkkiä. Se mies oli juavuksis ja se keikkuu portahilla ja katon syriällä, muttei vain puronnu. Naisten kans se kiakkas sängys ja laattialla ja lopuuksi se kiärtyy maton sisälle rullalle, joka kannettihin kuurennen kerroksen parvekkeelle. Siälä sitä ruvettihin puristelemahan ja se mies putos alaha. Onneksi se sai kiinni kaitehesta ja siitä se tuli taas tikkoja ylähä. Kiakkaamista kesti aikansa ja lopuuksi se nukahti sängyn alle. Kaks naista nukkuu se yläpuolella olovas sängys, eikä ne muka tiänny ollenkaa, että sängyn alla ketää onkaa. Mies rupes hornaamahan siälä sängyn alla ja silloon naiset haki pranstakan kakluunin viärestä ja rupes konttimahan sängyn alle. Siältä ne tuli kaikki pois ja taas ne rupes kiakkaamahan sängys ja lopuuksi ne nukahti kaikki siihen samahan sänkyhyn, naiset pää tyynyllä ja mies jalakopääs. Toisen naisen varvas meni se miehen suuhun ja se luuli sitä tutiksi, ku se imi sitä sillä lailla.

Siihen se sitte lopuuksi jäi. Kaikkia en muistakkaa, mutta aiva vääränä mä sillä nauroon. Mä aina kattahrin vähä Kustua, mutta sitä ei naurattanu yhtää.

Takaasin tulles sitä kumminki nauratti, ku se muisti yht`äkkiä, kuinka se mato meni maan alle.

Krannin Kustulla oli hyvä varasto sellaasia sanoja, joita ei oosi ollu lupa sanoa, mutta se kumminki antoo tulla niitä aiva oikohonsa, ku sille päälle sattuu. Niitä tarvittihin ainaki silloon, ku joku asia ei ottanu mennäksensä niin, ku Kustu oli sen aatellu. Sillä oli Moppe niminen koira, mutta yhtä hyvin se tunti nimeksensä tanan keles ja kaikki muut rumat sanat, tai jouki sen olis pitäny ne tuntia.

Meitä koitettihin pyhäkoulus ja seuroos elikkä rippikouluski opettaa, ettei saa koskaa sarattaa. Peliätettihin silläki, että taivahan isä purottaa kuuman kiven päähän, jos puhuu rumia. Kyllä mä joskus vähä peloosnani kattelin ylähä päin ja olin varoollani, ku Kustu antoo niitä tulla tuutin täyreltä. Ei niitä kuumia kiviä kumminkaa tullu, mutta kylymiä kiviä kyllä joskus tuli mun päähäni, vaikken mä puhunu eres rumia.

Opiin mä sitte niitäki sen viimmeesen kapinan aikana. Kerran korsus ruvettiin oikeen aattelemahan, että mitä varte me poijat puhumma niin palio rumia sanoja. Joskus tuntuu siltä, ettei oikiaa asiaa seasta eroottanu ollenkaa, ku tuli helevetin tanan kelestä niin maan perusteellisesti. Ja toren sanoakseni siitä ei ollu kukaa puhuras, niitä tuli itte kultaki silloonki, ku ei oosi ollu mitää tarvestakaa.

Viimmeen sitte keksittihin, että perustetahan roskapuhetrahasto ja sille säännöt. Tyhyjästä milikkipurkista tuli kassaloota ja mun tehtäväksi jäi rustata säännöt paperille. Niis säännöös sanottihin, mitä ei saanu sanoa. Sialun vihollisen nimet kaikis muaroos oli pahimpia, joiren sanomisesta meni kokonaanen markka rahastohon. Piänimmistä rumista sanoosta, joita oli esimerkiksi ne ainehet, joita meiltä jokaaselta tuloo, meni sakkoa 50 penniä. Ei saanu sanoa, että mä läheren nu p-lle elikkä k-lle, piti sanoa, että mä meen orrelle taikka jotaki muuta sellaasta. Rahastohon tulevilla rahoolla päätettihin ostaa lehtiä ja muuta lujettavaa kanttiinilta. Rahan tulo oli ensimääsenä päivänä niin hyvä, että ehtoolla saatihin kantamus lehtiä, mutta seuraavana päivänä ei tullu ku 9 markkaa 50 penniä. Viikon päästä piti lukia vain vanhoja lehtiä, ku ei rahastohon tullu palio mitää.

Pitkän aikaa me imehtelimmä, käyykö Viliami johonaki mualla sarattamas, ku ei eres siltä tullu yhtää markkaa purkkihin, vaikka soli aina ollu korsun mestari voimasanojen käytös. Ehtoopäivällä Viliami kumminki tuli korsuhun ja meni sanaa sanomata repullensa, josta se otti lompsansa ja siältä kymmenen markan paperirahan. Se pani sen purkkihin ja antoo tulla sialun vihollisen nimet, etu- ja takaperin ruattiksi ja venäjäksi, vaikkei se kumpaakaa kiältä tainnu yhtää sanaa. Tämä purkaus johtuu siitä, että soli pesäkkehes purottanu kiväärin varpahillensa ja sääntöjä tarkoon nourattavana se esti maksoo ja sitte vasta pärvötti. Ku soli litaniansa lukenu, se lähti nuhkoonahkoosensa takasin tyämaallensa. Pitääskähän sunki perustaa roskapuhetrahasto!

Visakisan sivuilla voit testata murretietosi. Pekan pojalle tulokseksi 74 % !!

Ennen maailmas käytihin syksyllä aina silakas. Ehtooyästä lähärettihin hevoosella köröttelemähän Närpööhin päin ja aamulla varahin oltihin Nämppinääsis.

Mä pääsin kerran kans sinne, ku Kustu lähti isänsä kans silakkahan. Niillä oli Pekka niminen hevoonen, se sama jolla me Kustun kans ajelimma aitoohankia myärin. Soli vähä laiskanmoinen, muttei siitä ollut mitää vahinkoa, ku silakas oltihin. Meillä oli koko yä aikaa. Me nukuummaki Kalimosan nevalla pussikärryjen pohojalla heinien seas. Ne kärryt oli liniaarikärryt, muttei oikiat turkulaaset. Niis oli sellaanen pitkä perä ja istuun siinä nokalla.

Evähiä me aliettihin syärä jo Liirin notkos ja taas seuraavan kerran siinä kariapuarien kohoras. Sen tähäre se vissihin niin kovaa unettiki. Finnipyys me kumminki olimma jo valaveella, ku siinä juatettihin hevoosta ja jalooteltihin ittekki. Kyllä se Kustun isä koitti seliittää monehen mallihin ja monehen kertahan, mihinä kulloonki oltihin menos. Siinä meni sekaasinsa Pölit, Päkliirenit, Finnipyyt, Mustat luamat, Nääspyyt, Piolaharet ja muut sellaaset, mutta hyvis aijoos tultihin kalarantahan. Siälä oli latoja ja koppia ja verkkoja ja paattia mahorottoman palio. Muutamia hevoosia oli jo tullu ennen meitä. Noli kaikki otettu tampiista ja annettu heiniä etehen. Pekka sai pääpussillisen kauroja, joita se rouskutteli tytyvääsnä kärryjen tykönä.

Sitte yht`äkkiä alakas kuulua mereltä potpotus ja ensimmäänen kalapaatti oli tulos rantahan. Hetken päästä niitä alakas tulla peräkanaa ainaki kymmenen paattia. Ne ajoo platformun viärehen ja miehet alakas selevitellä esti verkkoja ja muita tarpehia pois siältä paatista, johonka pohojalla oli silakoota aiva sakiana. Siälä ne pomppii ja hohuutti. Sitte ne rupes niitä lappamahan koppahan, josta ne kaarettihin hurstisäkkihin, joita meirän kärryys oli ainaki puali tusinaa. Ei siinä kauan menny, ku meillä oli säkit täynnä silakoota. Sitte seleviteltihin maksuhommat. Kustun isä otti plakkaristansa ruattin kukkaron ja siältä se hyvin harvaksensa ja hartahasti otti paperirahat ja lantit hyvin tarkoon esille ja räknäs kalastajan kourahan. Kyllä me Kustun kans kattoomma silimät tapilla sitä hommaa. Kaikkeen eniten me imehtelimmä sitä, ettei niiren puheesta saanu mitää selevää. Emmollu juuri koskaa kuullu ruattin kiältä puhuttavan, mutta kyllä mä havaattin, että ne kalastajat ymmärti suamiaki, vaikkei ne sitä puhunu ollenkaa. Yks kysyy Kustulta, että onko sinä flikka eller poika. Kustu ei puhunu mitää, katteli vain housun pulttuja pitkin varpahisiinsa. Sitte se kysy Kustun isältä, että onko he kaksi sinun poikka, se koitti seliittää, että tämä on mun poika, mutta tua on krannista. Multa se kysyy,mikä sinä nimi on. Ku mä sanoon nimeni, se sanoo, että mun nimi on Gustaf ja tua poikka heter Karl eller Kalle.

Sitte pantihin Pekka aisoohin ja läherettihin ajamahan kotio päin. Nääspyys pirätettihin sen aikaa, että me käyymmä Kustun kans puaris ostamas nisua ja limunaatia. Hevoonen oli poomis kiinni, mutta Kustun isää ei näkyny mihinää. Sitte mä havaattin, ku se tuli yhyrestä puarista, johonka oven päällä luki Apotek. Sillä oli käres pullo, joka oli kääritty keltaasehen paperihin ja korkin päällä kruusattu paperihattu. Se näytti sitä meille ja sanoo, että siinä on piirtua, ku mä sain mennyellä viikolla tohtorilta risetin ja käyyn sen ny sitte hakemas. Se tälläs sen kärryyhin heinien sekahan niin tarkoon, ettei se mihinää krönköttehes olis menny rikki.

Niin tultihin taas tutulle tiälle ja pualen päivän aikoohin olimma kotona. Silakoosta purotettihin meille kaks säkkiä ja loput viätihin Kustun kotio.

Flikat oli melekeen aina olovaasia, mutta jokku varsinki. Jos niillä oli uuret piiskannauhat, olletikki punaaset, niin ei ne oikeen tiänny, kuinka päin nolis ittiänsä liaruttanu.

Reisun Marii oli saanu uuret piiskannauhat äireeltänsä. Noli tiätysti punaaset. Sitte sen täti tuli kylähän ja toi sille toiset piiskannauhat, jokka ei ollu oikeen keltaaset muttei veheriääsekkää ja sitte se hyväkäs pani ne kaikki yhtä aikaa hiuksihinsa. Saattaa uskoa, että soli rehevää ja olovaanen. Helemillä oli vain jostaki kankahan syriästä repäästyt olemattomat piiskannauhat ja se koitti olla hyvin simisukaasta, ku Marii kuluki erestakaasin. Se sanoo Helemille, että olis palio pareet, ku pansit puarinuarasta ku tuallaaset kluututrasun kappalehet päähäs. Sitte se meni Helemin viärehen ja nykääsi sitä toisesta piiskasta niin, että Helemi kaatuu maahan ja rupes kovaa porajaamahan. Yht´äkkiä soli kumminki pystys ja se tryykäs Mariin kimpppuhun ku kanahaukka. Ne pyärii maas niin ku viipperöt ja horvin päästä Mariilla ei ollu hiuksis yhtäkää nauhan kappalestakaa. Yks punaanen pyärii niiren jaloos ja Helemin kummaski käres oli loput mutta ei kauaa, ku se nakkas ne nokkoospuskahan ja lähti samoolta jalakaan tiloolta hyppäjämähän kotionsa.

Onneki Juuska oli nähäny koko touhun ja se meni perästä Mariin kotio ja toimitti sen äireelle, kuinka siinä toresta käytihin. Marii raakuu niin lujaa ja rumasti, ku vain Marii taisi ja kanteli äireellensä, kuinka Helemi tryykäs sen kimppuhun ja repii piiskannauhat sen päästä. Sen tätiki oli viä tuvas ja seki oli aiva pökertyä, ku Marii huuti ja potkii niin ku tapettava sika. Ku ne kuuli Juuskalta, että soli Marii, joka alakas nykiä Helemin hiuksista, niin ne pani flikan konttuurihin ja oven hakahan. Siä se huuti viä horvin aikaa, mutta sitte se vaimeni hiliaaseksi ja rupes pyytelöhön, että se päästetääs pois siältä.

Sillä eherolla, että meet pyytämähän Helemiltä anteeksi sanoo sen äitee ja aukaasi konttuurin oven.

Ei Mariin auttanu mikää muu ku mennä Helemin kotio pyytelemähän anteeksi. Soli noukkinu piiskannauhat pihalta ja antoo ny Helemille ne punaaset, jokka soli justihin saanu ja sitte ne solomis toinen toisensa hiuksihin. Niin oli kummallaki oikiat piiskanauhat eikä Heleminkää trenkänny pitää niitä trasun paloja.

Yhyres ne lähti Mariin kotio ja rupes asuulemahan tytyyllä, joita Mariilla oli jouki neliä. Kaharella oli kuttaperkapäät ja lopuulla tavalliset trasupäät. Sitte Mariin äitee antoo flikoolle nisunpalat ja maitua ja niin tuli rauha maahan.

Toisen kerran oli Elema saanu uuren tantun, johona oli koreeta raitoja ja kukkia. Soli käyty kirkolta ostamas. Se pani sen yllensä, vaikka äiteensä oli kiältäny ja tahtoo näyttää krannis, kuinka komia tanttu sille oli kirkonkylän puarista ostettu. Kaikki kehuu, kuinka maharottoman koria tanttu oli flikalle ostettu ja voi, että se taisi olla olovaasta. Viä pihallaki se hyppii ja pomppii ja lauloo, että oli Mikki ny merelle lähteny.

Nyt te varmahan jo arvaattaki, kuinka siinä käytihin. Sen toinen jalaka sattuu ympyriääsen kiven päälle ja se lenti puallensa kuraaselle tiälle. Ku se siitä lähti kotionsa, niin ei sollu enää yhtään olovaasta. Ei se kyllä tohtinu yhtää raakua, vaikka niin kipiää otti joka paikkahan. Eikä siinäkää viä ollu kylliksi. Sen äitee tuli jo portahilla vastahan ja hairas tantun sen yltä ja talutti flikan tukasta tupahan.

Koskaa ei päästy oikeen seleville siitä, mitä sen perästä tapahtuu, mutta Kustun tiatojen mukahan siä oli piretty sinä päivänä oikeen raippakinkerit. Eikä sollu kyllä yhtää liikaa.

Yhtenä kesänä oli niin palio mötiääsiä, että paapan miälestä se tiäsi sotaa elikkä jotaki muuta kapinaa. Se sanoo, että ennen erellistä kapinaa oli ollu kans mötiääsiä joka paikas. Multakokkihin noli teheny kaks suurta pesää, joista toinen oli niin suuri ku tua sankoo tuas laattialla, se selevitti.

Meirän mukulaan miälestä niitä oli sinä kesänä palio ja niistä tuli sitte sellaasia vaivoja Kustulle ja mullekki, että poraata niiren kynsis sai kerran jos toisenki. Ensimmääsellä kerralla soli kyllä Kustun syy, että käytihin nin ku käytihin. Tallin kokis oli hirren päällä ja osin sen allaki isoo ympyriäänen pallo, josta ei heti tiätty mikä soli. Ei menny ku horvin aikaa, niin jo tiärettihin mitä se sisällänsä piti. Kustu kurkootteli pitkällä kepillä ja rupes krökkyämähän sitä siitä reiästä. Samas siältä tuli luukun täyreltä isoja mötiääsiä eikä kulunu ku silimänräpährös, niin kaks oli ampunu Kustua silimän päälle ja korvan lehtehen. Me lähärimmä hyppäjämähän tallin kokista alaha ja pihalle ja mötiääset peräs. Mua pisti ensimmäänen mötiäänen kyynärpäähän ja toinen heti perähän säärehen. Ku mä kattahrin Kustuhun päin, niin mä havaattin, että yks oli justihin ampumas sitä niskahan.

Me hyppäsimmä poraaten tupahan, johona äitee luuli, että ny on varmahan käsiä taikka jalakoja poikki. Heti se kumminki havaatti, mistä on kysymys. Kustun toista silimää ei enää näkyny ollenkaan ja korvanlehti oli ku nauris. Mulla oli kyynärpääs isoo patti ja sääres samoon, mutta Kustun niskahan ei tullu ku piäni punaanen pläntti. Äitee koitti hoitaa meitä kumpaaki ja flasas isoon knekallisen kermaa kummanki pattihin ja koitti lohoruttaa, ettei se kauaa pakota. Ny noli kumminki niin kipeetä, ettei sitä voinu porajamata kestää.

Kustu lähti hyppäjämähän kotionsa ja siä oli meinannu kans tulla hätä kätehen, ku äitee näki, ettei toista silimääkää ollu ollenkaa. Porajamisen seasta Kustu kumminki sai seliitettyä, mitä oli tapahtunu. Hermotippoja sen äitee oli joutunu ottamahan, ku ei sattunu valeriaanaa löytää mistää. Samoolla tipoolla soli voirellu niitä pahkurootaki.

Parasta voiretta oli kumminki se, ku äitee antoo korpun ja klasillisen kirkasta limunaatia. Huamisin aamulla ei näkyny enää muuta ku punaaset pläntit niis kohoris, joihin mötiääset oli ampunu. Kipeetäkää ne ei enää ollu, vähän vain syytti niitä kohtia.

Seuraavan kerran molimma Kustun kans uimas ja sitte ku tultihin rannalle, lähärettihin hyppäjämähän heinäpellon ojaa pitkin kilipaa. Pellon pyärtänös oli mötiääsen pesä ja siältä tryykäs jouki kymmenen elukkaa meirän perähän. Yks ampuu Kustua puapiälehen ja mua pään kukkuralle. Molimma kumminki teheny sellaasen päätöksen, että jos joskus näin käyrähän, niin porajamahan ei enää ruveta. Kyllä täytyy sanoa, että kovaa teki miäli siitä päätöksestä luapua, ku niin kipiää otti. Tukka oli keväällä ajettu klaniksi ja ny oli pään kukkuralla isoo pahka. Kustulla oli kumminki palio kauhiempaa, ku se ei pystyny istumahan ollenkaa. Uimahan me kumminki menimmä, mutta pellon ojia myärin ei kuliettu enää sinä kesänä koskaa.

Kaikkiin kauhiinta oli se ku Urhoa pisti vaapsahaanen justihin kikkelin päähän. Saatta uskoa, että soli kauhia paikka. Ei voinu eres äireelle sanoa mitää, joko sitte näyttää. Kustulle ja mulle se näytti uimareissulla sitä, muttei sitä saattanu oikein kattoakaa. Sotaa se mötiääskesä ei kylläkää tiänny, mutta lunta oli seuraavana talavena niin palio, että Kustun äitee sai sanoa mötiääskesän ereltänehen tätä lumen palioutta.

Kyllä Vennerin Jaska oli sitte tohoruksis, ku soli saanu ensimmääset klaffihousunsa. Ku se sai viälä samana kesänä pellilakinki, niin meirän toisten kuteet oli aiva sama ku ei mitää. Soli niin herrantähäre rehevää, ettei soo ollenkaa imes vaikka Kustu sitä vähä fletaasi nokkoosilla sääripohkioomille. Siitäkös Jaska lähti aiva oikohonsa poraaten kotionsa uuret klaffihousut jalaas ja pellilakki käres. Samas oli sen äitee portahilla ja oosittapa ollu kuuntelemas, ku se annatteli. Siinä sai kuulla kunniansa Kustu ja sen äitee, mutta kyllä me muukki saimma aiva tarpeheksi. Ei se kyllä meitä nähäny, ku molimma heinälaros, mutta seinän raoosta me näimmä ne. Kyllä meilloli naurunsa kans pitelemistä, ku Jaskalla tuli samas kiirus hyysihin, eikä se tainnu viälä itte eres klaffia aukaasta. Sen äitee aukaasi knapit ja Jaska meni tuhatta ja lujaa, sillä oli niin kova kiirus.

Silloon Kustu, jolla oli aina kaikki kurit niin ku Uppalan karoolla, otti pari laattiaflankkua irti ja me menimmä raosta laron laattian alle ja saman tiän hyysin taa. Siältä kontiimma hyysin seinänviärtä pitkin ovelle ja Kustu pani oven hakahan. Jaska ei kumminkaa tiänny mitää ennenkö se oli lähärös pihalle. Eihän se sitä hakaa auki saanu, ku se haka oli sellaanen, johona oli koukku väännetty tai oikiastansa taottu vääräksi sisälle päin. Kyllä se huuti ja tyriäs siälä niin, että koko markki kaikuu. Tuskin solis siältä pääsny koko päivänä pois, jos ei niiren koira oosi ruvennu tuvas maharottomasti haukkumahan ja sen takia niiren äitee tuli hätähän.

Molimma jo varooksi menny niin kauas pellon ojahan, ettei meitä koirakaa löytäny. Siä ojas Kustu vasta havaatti, että siltä oli puronnu plakkarista melekeen uusi kummipallo. Se alakas mulle siitä roikastaa, että mikset säkää yhtää katto perähän ja se tarkasti munki plakkarit, vaikkei mulla eres plakkaria ollukkaa. Silloon Kustu taas käytti niitä rumia sanoja, joista pyhäkouluski oli varooteltu ja ku se huuti niin lujaa, niin mä aivan syrän kylymänä kattelin ympärilleni, ettei äitee vain oosi kuullu.

Oikiastahan soli hyvä ku Jaska sai ne klaffihousut. Sillä livulla Kustulle ja mullekki tehtihin oikeen molskista oikiat klaffihousut, johona oli samasta kankahasta teheryt traksilat. Kräätäri Hilima ne teki heti seuraavalla viikolla. Molimma rehevää, ku Jaskan housut oli tehty sen isä vainaan vanhoosta hurstihousuusta ja meirän housut sinisestä molskista.

Tuhuruusta


On niitä tuhuruusia talavia ollu ennenki. Mun muistohoni on ollu kovia pakkaastalavia, mutta on niitä vähälumisia ja lämpöösiäki piisannu.

Kaikkiin pahinta oli silloon yhtenä talavena, ku ei palio lunta tullu sen kummemmin syksyllä ku keväälläkää. Koulujen väliset hiihtokilipaalut olis pitäny pitää, mutta lunta ei löytyny eres mettästä sen vertaa, että teitä pitkin olis pystyny suksittelohon. Kustu oli saanu silloonki joululahajaksi tehtahan sukset, joista se oli toresta rehevää. Alpolla samoon oli viäki paremmat sukset ku Kustulla ja sillä oli viä eriskummalliset rahkehekki. Suksen sivuuhin oli tällätty raurat ja kenkien pohojihin samoon. Rauroos oli reiät ja niiren läpi pistettihin kruuvit ja mutteri päähän. Siinä oli jalaka sukses kiinni eikä pääsny irti, jos ei mutteri sattunu putuamahan. Porkis oli niin tylyt vömpölöt, ettei koskaa oltu nähtykää ja piikit oli taottu alasimeella jouki kaks tuumaa pitkiksi. Hiihtämishousut oli alapäästä veretty kruppunuaralla linkkoohin kiinni ja plyysin hioos oli komeeta kruusooksia ja lakki samanmoinen ku Veli Saarisella.

Niistä ei kumminkaa ollu mitää iloa, ku ilima oli tammikuuski niin ku keväällä jouki. Ojanpohojis oli vähä jotaki valakoosta, muttei siinäkää pääsny suksittelohon, ku päivällä oli melekeen kortteli vettä. Yällä sen verran kylymäs, että muutaman millin paksuunen jää oli päällä.

Kovaa mäki orotin talavia ja lunta, ku mä olin siinä toivos, että pääsisin koulujenvälisihin. Helemikuus pikkuusen satoo lunta, mutta jo seuraavana päivänä tuli vettä kaatamalla.

Meirän häjyysten miälestä oli pahinta se, ettei saatu suksitella, mutta raavahilla ihimisillä oli hätä mettäajoosta. Tukkien ajamisesta ja frahtaamisesta ei trenkänny eres aatella ja rankaläjäkki, jokka oli syksyllä koottu, makas mettäs. Heinään ajamises ei oikeen tiätty, yrittääskö reellä elikkä kärryyllä, mutta kärrypelihin se kumminki meni.

Toiskan emäntä sanoo, ettei tästä hyvää seuraa. Sanokaa mun sanonuen, se praatas Juulialle, joka tuli tyänsä kans kylähän harva se päivä. Yhyres ne muisteli, minkämoisia talavia oli ollu ennen kapinaa ja oli sitä miältä, että silloon oli kans lumettomia talavia. Eikä ne uskonu Mikkiä, joka kattoo alunakastansa ja sanoo, että moon kirioottanu tänne kovia pakkaasia justihin kapinan erellistalavena. Juulia oli kumminki sitä miältä, ettei joukaa valaporina ollu lunta maas eikä malaalla.

Kevät tuli silloon niin varahin, että pellolle jokku meni jo pari viikkoa ennen valaporia ja Juuskaki kylyvi ohoraa jo heti valaporin jäläkihin. Kylyvöhommista tuli miäleheni seki, että alapääs vai oliko teerennevoolla joku oli kylyväny ruista tammikuus. Siitä rukihista ei tullu kylläkää mitää, mutta saihan sanoa, että on kylyvetty silloon ruista.

Vuaren tulos ei kylläkää ollu häävi, ku kesä oli samanmoista tuhuraamista ku talaviki. Uintireisut jäi viluusiksi ja äkkinääsiksi eikä krapujakaa tullu palio ollenkaa. Neki vähät mitä tuli, oli suurimmaksi osaksi pritikoota ja kuari oli aiva pehemoonen.

Syksyllä fälttööspellot oli niin ku kuravelliä. Olletikki niiltä, jokka jäi orottomahan parempia fälttöösilimoja, jäi fälttööt kevääksi.

Moomma sellaasia, että me krätäjämmä, jos on kovia pakkaasia ja lunta tuloo triivuuksi, muttei sekää oo hyvä, jos on sellaasta tuhurua ku silloon.

Ennen maailmas oli meirän kyläski palion enemmän hevoosia ku ny. Melekeen joka taloos oli ainaki kaks hevoosta. Eihän siitä fälttööstäkää oosi muuten mitää tullu, jos ei sitte krannista saanu toista laihnaksi. Piänempiä paikkoja oli, johona ei hevoosta piretty, mutta ne sai sitte hevoosta laihnaksi silloon ku ei taloos itte tarvittu. Alafreeki oli koko kesän aijan saanu hevoosen silloon, ku oli tarvinnu peltoplänttiensä hoitamisehen eikä taloon isänä ollu itte hevoosta tarvinnu. Syksyllä sitte yhtenä pyhäpäivänä tuli Alafree kysymähän hevoosen frahtia koko kesän ajoosta. Isäntä sanoo, että kattotahan ny, syärähän ainaki esti, ku emäntä näkyy laittanehen justihin ruuan pöytähä.

No mikäpäs siinä, ruaka syätihin ja juatihin viälä päiväkaffit päälle kaupan. Alafree oli virittäny piipun ja kysyy taas, että mitähän moon ny sitte velekaa.
- Oliskohan tua palio, jos pantaas tuan ruaan kans vastakkaan, sanoo isäntä.
- No kyllähän se mulle passaa, ku sain viälä nua kaffitki, sanoo siihen Alafree ja lähti saapastelemahan mökillensä. Mennesnänsä sanoo viälä oven suus, että tairan tulla ens kesänäki hevoosta laihnaamahan.

Hevooskaupoos oli ennen sellaanen sääntö, että kolomen päivän aikana sai kaupan purkaa, jos hevoonen ei ollukkaa sellaanen, ku oli puhuttu. Kerranki Särkelän Otto ja Kitulan Mauri vaihtoo hevoosia ja molemmat oli vähä pettäny toistansa. Otto meni kolomeksi päiväksi Takajoen Eemelin työ ja Mauri pualestahan makaali kolome päivää Kukslunnin Jussin mökillä. Sen jäläkihin hevooset viätihin mikkelimarkinoolle ja molemmat myitihin. Kumpikin sanoo voittanehensa. Tunnettu hevooshäspyytäri Tulikiven Jussi toi kerran hevoosen taloohin nähtäväksi. Taloon entinen hevoonen oli joutunut raatopakkahan ja sen tilalle oltihin ostamas uutta. Jussi esitteli isännälle hevoosta ja sanoo, että tämä on ny neliästalvi. Isäntä voii vaikka itte hampahista kattoa.
- Emmä oikeen niistä hampahista tiärä, onko eres omat hampahakkaa, ku ei ainakaa häntä oo oma, sanoo isäntä.
Sitte Jussiki tuli kattomahan ja voi yheren kerran kumminki, se jahkaasi, ettei yhtää oo ennemmin havaannu. Sille hevooselle oli häntäromppahan vaskilangalla kiinnitetty toisen hevoosen häntäjouhet. Ja sitte vasta Jussiki havaatti muka, vaikka aiva kirkkahat katkaasujäljet oli vaskilangoos.
Niin ettei se heleppoa oo hevooshäspyytärilläkää.

Oli se aikaa, ku joka päivä kuluki junia monta kertaa päiväs molempihin suuntihin.

Esti meni varahaanen juna viiren aijoos. Silloon piti väen olla ylähällä, jos sitä päivää varte meinas nousta. Toiskas oli jo silloon navetta-askarehet tehty ja akat kutoo kangasta tai kurinta jo täyttä päätä. Postijuna tuli kymmenen aikana ja siitä tiärettihin, että oli kymmenkaffin aika. Kellokki justeerattihin aikahan junan mukahan. Meillä oli kylläki kesäaika aina eli tunnin valtion aijasta erellä.

Tavarajunia kuluki joka päivä kumpahanki suuntahan yksi ja lisäksi ylimäärääset junat. Tavarajunas oli yksi matkustajaavaunuki ja sen lisäksi kontutöörivaunu. Se juna meni joskus niin hiliaa, että sen kyyttihin voii hypätä jos tohtii. Ja Kustu ainaki tohtii. Kerran sille oli käyrä häävisti.

Soli justihin hypänny kontutöörivaunun portahille eikä se yhtää havaannu, kun kontutööri tuli portahille. Mä huurin sille niin lujaa ku jaksoon, että kontutööri tuloo ja silloon Kustu hyppäs alaha. Pahaksi onneksi kohoralle sattuu lehemän pehemoonen ja siihen se putos naamallensa ja liaruu siitä valtion ojahan, johona oli vettä pohojalla. Ku mä kattoon sen päälle, mä tiäsin, että pian mä saan selekähäni. Ei se auttanu yhtää vaikka mä koitin sanoa sille, että onneksi siä ojan pohojas on vettä, että saat pestä naamas.

Pian sitä mentihin perätoukuria, minä erellä ja Kustu peräs ja voi sitä huutoa ja mekastusta, ku se uhkas mua vaikka millä. Viimmeen me kaaruumma isoohin ojahan ja mä tiätysti alimmaaseksi. En mä tiärä kuinka siinolis käyny, jos ei Kustu oosi yhtäkkiä havaannu mansikoota ojan pyärtänös. Niitä me söimmä ja voi jee ku oli hyviä. Kustu sanoo, että huamenna mennähänki tavaravaunuhun niin ei kontutööri näe ja ajetahan koskiloukolle asti.

Ehtoolla me menimmä asemalle, ku sinne tuli Kasköön juna ja noustihin veturin päälle, ku veturimiehet ei havaannu. Vasta kääntösillalla, siälä mihinä se veturi käännettihin, me tulimma näköösälle halakojen takaa ja kerkisimmä parahiksi kääntämähän veturia. Tulimma me takaasinki sillä samalla veturilla ja kyllä molimma rehevää, ku tulimma veturista alaha.

Sitte lähtiki postijuna Seinäjokehen päin ja sitä oli aina saattamas muitaki ku mä ja Kustu.

Se sama juna tuli viälä kaharentoista aikana yällä takaasin ja silloon molimma nukkumas. Sitä moon monta kertaa imehrelly, ettei sen tulohon herätty koskaa muulloon, ku silloon jos se sattuu olemahan myähäs.

Siälä asemalla Forssin Santeri sanoo meille, että Kasköön junas pääsöö puolella piletillä, jos on myötätuuli. Me päätimmä Kustun kans kokeella sitäki konstia. Asemapäällikkö ei kumminkaa myiny meille sellaasta pilettiä, joka olis ollu pualet pualesta. Me kumminki menimmä junahan, ku kerran oli sitä varte lähäretty. Ku kontutöööri tuli pilettiä kysymähän, me selitiimmä sille kuinka Santeri oli meille sanonu. Sitä kontutööriä rupes kovaa naurattamahan, että Santeriko teille sellaasta sanoo ja sitte se viä kysyy, kenenkä poikia te ootta. Se kattoo klasista pihalle ja sanoo, että siä näkyy tuulevan niin kovaa, että te pääsettäki iliman.

Kaalloon pysäkillä me tulimma junasta alaha ja lähärimmä rataa pitkin kävelemähän takaasin päin. Kontutööri liputti meille klasista ja sanoo, että ny teillä onki kova vastatuuli takaasin. Sitä nauratti viäki.

Meirän puheesehen on palio pääsny pesiintymähän sellaasia sanoja, joiren kotopaikka on tuala muutaman kilometrin pääs. Jos jokku oli hyvää kaveria, niistä sanottihin, että non niin ku pruu ja pruu. Meirän kyläs oli palio hevooskauppiahia, jokka oli hevoshäspyytäriä. Kirkolle mennes oli kruukmakaria kaksiki. Toises teki savikruukuja kruukmakarin Samppa. Vesi kannettihin prunnista ja kaffit hajettiin puarista. Äitee pani sormehensa finkerporin, ku se rupes plyysiä neulomahan ja prikalla tuatihin kaffit tuukin päälle pöytähän. Prinkarista kaarettihin maitua kaurakryyniistä teheryn puuron päälle. Sitä syätihin joskus kappia.

Poijakki prinkas kappia ja sitte isoompana ne meni friioohin jos flikat otti hialle. Silloon piti olla nästyyki plakkaris ja ennen friioohin lähtöä piti silimät pestä soopalla ja pyhkiä hantuukilla. Talterikilta oli syäty fäskynäsoppaa ja sitte naama pesty pesukoolis, joka oli komuurin päällä. Ennen maailmas ajettihin hevoosilla kirkkohonki, mutta varsinki talavella ne oli heinäkrinnin eres. Sitte myähemmin on piilit tullu meiränki kylähän eikä sollu ku et tuu, ku oltihin puarin paikalla.

Enon pakalla asuu ennen Markku, joka oli sitä miältä, ettei rikkahat kuale iliman tohtoria eikä kimeeni iliman pappia. Sitte ku Markku oli niin huanon terves, että sille piti pappia lähtiä hakohon, se kyllääntyy makaamahan fällyjensä alla ja lähti tiälle pasteeraalemahan. Krannin punti kysyy, että mitäs Markku venttaa, niin sanoo, että pappia siinä läherettiin hakohon, mutten mä tiärä mihinä helevetis ne kuhunaaloo ku eivät jo tuu.

Silloon ku Svinfuuti oli presidenttinä, sanoo Alapaanu, että son suameksi sianpää, mutta Petteri, joka oli toista pualuetta, sanoo, ettei se voi olla sianpää, ku fuutti on suameksi jalaka. Pilimannista oli karaannu vasikka markin pualelle ja sitä lähärettihin kallaamahan. Krannin miehet pantihin matkahan ja sanottihin, että kysykää vain ruattiksi, että kinkkalikalaanen. Petteri sanoo, ettei vasikka sellaanen ruattiksi oo, son kalavi. Petteri oli markkilaasten kans praatannu ruattia ja suamia, että kyllä se tiäsi.

- Hyvistä miehistä on pulaa, kun meitä on niin pirun vähä.

- Hyvin mulla menöö ja menis palio paremminki jos tohtiis päästää.

- Siinähän tua on menny rahaläjäs teutaroores.

- Kyllähän sitä velaan kans aina päriää. Ei tartte muuta ku maksaa. Mutta saatavien kans son yhtä pirua.

- Täälähän on herelmiä ja lohta, sanoo renki, kun eväspaperista silakan ja perunoota löysi.

Tommosiahan me vähä ollaan, tuumaa Pekan poika

Palavalla rakkaurella on paskaanen loppu, pruukas paappa-vainaa sanoa.

Jouki Tuamahan ja Rusiinan kohoralla se piti paikkansa. Silloon ku niiren rakkaus oli parahillansa, oli Rusiina johonakin kehunu, kuinka kovaa ne Tuamahan kans toisistansa tykkää.

• Uuret paperilakanat ei kestä ku muutaman siunaaman hetken, ku Tuamas on niin kova kiakkaamahan, soli krannin emännälle toimittanu.

Silloon krannin emäntä oli miehellensä sanonu, että kyllähän siinä viä paskasankoon vitta katkee, sano mun sanonuen. Kaikki oli havaannu sen, että niillä oli niin hemeleijaasta, että oikeen tinaknappi välis sulaas, niin ku pruukattihin sanoa. Palio ihimisten asioosta tavallisesti puhuttihin ja täs oli kyllä erinomaasen hyvä puheenaihet. Jokahinen koitti purottaa soppahan oman väskynänsä, ku ei sellaasta kiakkaamista useen ollu kuultukaan joko sitte nähty.

Kaikkiin enite siinä imehreltihin sitä, että Tuomas oli sillä lailla villiintyny, ku sitä oli piretty aina vanhanpoijan perikuvana, Ny soli kumminki havaannu, että Rusiinan lakanoos oli hyvä olla eikä siinä pitäny olla kellää nokan koputtamista, mutta ku vain oli.

Santeri, joka oli aina pää kolomantena jalakana joka paikas sekaamas, oli toimittanu nähnyensä, että Rusiina ja Tuamas oli pussannukki toisiansa ahteen päällä, ku noli luullu, ettei kukaa näje. Kaikkihan ne näki joka paikas, mihinä ne kuluki, muttei ne itte nähäny ketää. Noli niin ku mettoo laulus, niin ku Santeri sanoo.

Muutaman viikon sitä hemeleijaasta menoa piisas, mutta syksymmällä oli jo muutaman kerran nähty, että Tuamas oli eksyny pitkäsripaasehen ja toisten loukkoosten kans samahan känkihin. Silloon ei palio Rusiina tullu miälehen, vaikka solis kuinka koittanu hukutella Tuamasta joukkohonsa. Akat toimitti, että noli ollu yhyres siä Hako-Antin avisjooniski. Rusiina oli seisonu Tuamahan ere käret seliän takana ja siältä yrittäny koperoomahan Tuamahan housun erustaaki, muttei ollu siitäkää apua. Tuamas oli taas horvin päästä toisten miesten kans pinon takana ja miestä väkevämpää löytyy vaikkei kukaa tiänny, mistä sitä sinnekki kulukeentuu.

Yhyreesti Kustu toimitti mulle, että Tuamas on lähteny pyärällä ruattalaasihin päin isoo mosselo jopparin lestalla. Rusiina oli puarin paikalla kyselly, onko kukaa nähäny Tuamasta. Joku oli sille toimittanu Tuamahan lähtemisen ja Rusiina oli käyren käyny Kalimosalla asti kattelemas. Yksin soli kumminki tullu siältä takaasin eikä palio mökistänsä pihalle tullu. Akat oli toimittanu, ettei se viitti eres hyysis käyrä, sangoon vain käyy tyhyjäämäs pimiän tullen.

Joirenki miälestä Tuamas oli kyllä pääsny sellaasehen äpäreesehen Rusiinan kans, että kyllä se takaasin tuloo. Ei sitä kumminkaa nähty koko syksynä, mutta pyhään päivän aikoohin joku tiäsi, että soli asunu yhyren ruattalaasen elävän lesken kans siitä lähtien, ku se meirän kylästä lähti. Oli se puhet kulukeentunu Rusiinan korvihinki. Soli äikkistelly, että tuallaasesta juapoosta se ei piittaa tuan taivahallista.

Akkaan miälestä Rusiina oli kautta rantaan kyselly Tuamahasta ja siitä elävänleskestä, mutta mitään sen kummempaa ei siinä asias enää tapahtunu. Paappa-vainaa sanooki, että mitä mä kesällä sanoon.

Pekan pojalle oli tämmönen tullu sähköpostiin:


Siipan jo löytänehet voi ihan huviksensa tämän lukia:

Jos ootta sinkkuja ja ettittä siippaa, niin täs on teille pohojalaanen kyselylomake. Tämän voi etukätehen lähettää kaikille samalla kylällä asuville aviopuolisoeherokkaille. Heleppo tapa selevittää tärkeimmät seikat heti kättelys. Ei tartte ihimetellä sitten jäläkehenpäin. Tällää enstöiksi oma nimes ensimmääselle viivalle ja sitte eiku lähettöhön!

SIIPANHAKUILMOOTUS
Nimi: Ammatti: Peltopinta-ala: Raktorimerkki: Osootes:

Kouluutus:
__ kiarto/kansakoulu
__ kansalaas/peruskoulu
__ pyhäkoulu
__ maa/lakimiäskoulu
__ kariatalous/muukoulu
__ maa- ja mettätiäteellinen
__ tähtitiäteellinen

Nykyynen terveyrentila:
__ hyvä
__ kohtalaanen
__ surkia
__ ei kuulu sulle


Onko teillä tai jollaki lähisukulaasellanna ollu:
__ syäpä
__ sokuritauti
__ halavaus
__ moperi
__ luntioomet kipiät
__ miälisairaus
__ ruma nenä
__ isoo pää
__ rutto
__ kolera
__ alakoholismi/juappohulluus
__ kuppa/tippuri/neekerisankkeri
__ ittensäpaljastelutauti
__ tyähulluus
__ kröhä
__ riapeettes
__ pöyröönen olo


Oottako ollu hoirettavana?
Lasareetis: __ kyllä __ en
Hullujenhuanehella: __ kyllä __ en
Proteesipajas: __ kyllä __ en
Arvuuttelukeskukses: __ kyllä __ en

Oottako saanu:
__ röntkenhoitua
__ särehoitua
__ fysikaalista hoitua
__ sykiatrista hoitua
__ helahoitua
__ selekähän
__ troppia
__ kurmootusta


Tupakoottako? __ kyllä __ en

Jos tupakootta vastakkaa seuraavihin:
__ poltan ___ paperossia päiväs
__ poltan ___ askia päiväs
__ poltan ___ kartonkia päiväs
__ poltan piippua
__ poltan vesipiippua
__ poltan turvetta


Juattako viinaa: __ kyllä __ en

Jos juatta niin kuinka useen:
__ harvemmin ku useen
__ useemmin ku useen
__ useemmin ku harvoon
__ en muista
__ saateri minä tuun ja verän kaikkia turpaha!!!

Hualehrittako henkilökohtaasesta hykieniasta? __ kyllä __ en

Jos vastasitta kyllä, kuinka useen käyttä pesulla?
__ joka päivä
__ joka viikko
__ joka kuukausi
__ joka vuasi

Hampahat: __ suus __ klasis __ naulas

Silimät: __ omat __ klasia

Miähille suunnatut kysymykset

Käyttäkö innokkahasti naisis? __ kyllä __ en
Jos vastasitta en, syy: __ kaappihomo __ julukihomo __ naimisis enkä voi kertua rehellisesti

Onko teillä suuri?
__ kyllä, _____ cm __ ei, se on vaan ____cm

Naisille suunnatut kysymykset:

Käytättäkö rintaliiviä? __ kyllä __ en
Jos vastasitta kyllä liivien koko ____
Jaattako "tavaraanna" hualettomasti? __ kyllä, täältä sitä saa __ en, oon pihtari

Jos vastasitta kyllä:
Osootes esim. katu/tiäosoostes tai hotellin nimi _____________________ huanehen numero_____ ja aika pvm ______ klo ___________


Antakaa tämä lappu sitte viälä naapurillenna, se sais täyttää nämä viimeeset kohorat. Palauttakaa sitten mullen viivyttelemäti.
Lapun antanu henkilö on miälestäni: __ pualihullu __ täyshullu __ umpihullu __ tyhymä __ haisoo pahalle
Ruumihinrakenne on: __ mälytöön läski __ keskitysleiriltä karaannu
Ulukonäkö: __ voi kauhiaa kuinka ruma! __ riihikones __ nevahirviö __ suasittelemmä ulukona liikkumista vaan pimees __ ihan hyvä

Testaa eteläpohojalaasen murteen tuntemukses

Hiljasta on pakinarintamalla, kirjottelija on menny moneksi kuukaudeksi Espanjaan luita lämmittämään. Pekan poika tässä meinas jonkun kuulemansa jutun tänne laittaa.

- Ei oo hetikään niin näläkä kun välillä syä

- On mulla pareeki puku, mutta se on ny paikattavana

- Köyhtyä saa muttei laihtua

Olokaa ny, äläkää ny !

Molin vissihin vähä toisella vuorella, ku mua viätihin kikkiviaroolle Äällin Saimahan. Emmä sitä itte mitää muistaa, mutta mulle on niin sanottu. Enkä muista sitäkää, kuinka se viaroottaminen tapahtuu, mutta siitäkin oon kuullu muilta.

Kikkiviaroolle läherettihin sen takia, ku oli uusi mukula jo aluulla, eikä se oikeen sovi, että isoompi ja piänempi on yhtä aikaa äiteensä kimpus. Sitäki moon vähän imehrelly isoompana, että kuinka se oikeen on, ku on sanottu, ettei uuren alakuhun lähtö tapahru, jos erellinen vielä imöö.

Niin mua kumminki on viäty sinne Saimahan, ku ei viaroottamisesta muuten mitää tullu. Oli sinne imemispaikkahan esti koitettu tuhurata pikiöljyäki, mutta oli siältä tiätysti tullu viäki parempaa, ku ei siitäkää ollu apua. Kyllä ne äitee paraat kaikkia konstiansa koitti, mutta ku se oli niin hyvää ei mikää auttanu. Koppahan ne oli kuulemma mun pannu ja kantanehet sitte Saiman mökille. Moon aina ollu vähä suuriääninen eikä se siälä kikkiviaroolla olles ainakaa piänentyny. Varsinki ensimmäänen yä oli ollu kaikkeen pahinta. Mulla on vähä niin ku muistikuvaa siitä, että mun suuhuni jotaki kikkiä koitettihi tuhuruttaa, muttei se ollu äireen kikki. Sitte ne oli koittanu jotaki trasun palaaki, mutta yhtä huonolla menestyksellä.

Mulle oli vissihin jo silloonki teroteettu tervehiä elämäntapoja sitä kuinka tervehellistä äireen maito on ja molin ottanu sen niin toresta, etten meinannu ollenkaa siitä päästä.

Niin siinä kumminki käyy, että parin viikon päästä mua tuatihin takaasin enkä enää välittäny koko kikistä. Aiva häjyä teki, ku aattelinki, vaikken mä itte sitä muistakkaa.

Tuli taas miäleheni se esitelmätilaisuus, johona esitelmänpitäjä osootti etupenkis istuvaa verevän näkööstä nuarehkoa miestä ja sanoo, ettei tämäkää nuarimies olosi nuan terves, jos ei oosi lapsena saanu rintaa suuhunsa. Silloon se nuari mies vähä niin ku itteksensä höpäji, että ensimmääsen kerran moon sellaasen saanu suuhuni silloon ku kihiloohin mentihin.

Ei se kikkiviaroolla olo mitää heleppoa oo, sanokaa mun sanoneheni.

Posti oli tuonu tämmösiä paukahroksia.

- Komia mies, kun on kaulaa myören suonsilimäs ja saunanappo pääs.
- Komiaa yskää kun vaan kestääs kauan.
- Rivakka, tanakka ja punakka niinku teuvalaasen piika.
- Köyhtyä saa muttei laihtua.
- Tuloo oikein ittiänsä ikävä sanoo emäntä ku peilin rikkoo.
- On mulla pareeki puku, mutta se on ny paikattavana.
- Harvoon on köyhis näin komiaa.
- Hyvin menöö ja menis paremminki jos tohtis päästää.
- Tarkalla pirolla akka kestää yhyren miähen elinajan.

Viiren vanhana mä jouruun äireen asialle ostamahan mustan porstan. Meiltä oli matkaa kilometrin verran kauppapuarihin. Olin käyny siälä ennenki, mutta en koskaa yksin. Olispa joku ollu silloon valokuvaskonehen kans ottamas kuvan. Piäni poijannaskali pyrypellihousuus ja paliahin jaloon astelemas puarihin piäni koppa käres. Heti ovelta mä huurin asiani ?musta porsta, äitee käski ja lopulla makoosia?.
Niin oli äireen asia ja siinä sivus omaki asiani toimitettu. Sitä moon jäliistä päin imehrelly, mitä varte sen porstan piti olla musta.

Pekan sivupersoona

Helesingis toimivan viarahan vallan suurlähetystön kakkosmies käyy Suamen televisios haukkumas Suamen hallituksen ja tasavaltamme presitentin. Tämä on varmahanki mailmanennätys riplomaattien mailmas. Luulen, että tällääsen tempun teheny virallinen erustaja olis UKK:n aikana saanu menopiletin pikajunas kotionsa. Näyttöjä sellaasesta löyrettihin Urkin päiväkiriasta. Mitähän tapahtuus, jos suamalaanen riplomaatti tekis samalla lailla asemamaansa teevees? Sellaanen suamalaanen pitääs pikavauhrilla pelastaa kotio.
Sanokaa mun sanonuen, että tekis miäli lyärä ja hyppööttää jotakuta. Ensimmääsenä pitääs panna järiestyksehen Ylen herrat ja frouvat, jokka päästää ruutuhun ketä sattuu.

Pekan sivupersoona.

Etelääsellä Pohojanmaalla, mihinä moon syntyny, poutakesinä airan seipähäkki kukkii. Ei siä ennen mailmas satanu enämpää ku justihin parahiksi. Aurinko paistoo melekeen yätä päivää. Jos joskus aamulla karian kyntehen piskotteli, niin pualiselta jo aurinko paistoo. Niitä aikoja on oikeen ikävä. Kaikki on tämän presitentin aikana muuttunu. Melekeen joka paikas ollahan aiva hätää kärsimäs, ku vettä tuloo silloonki, vaikka Pouta on luvannu poutaa huamiseksi. Töllötin näyttää eläviä kuvia ihimisistä, jokka kahalaa koskes housun pultut käärittynä poloven yläpualelle asti.

Meirän krannis asuu Jussi, joka melekeen joka päivä käyy norkoolemas, että äitee antaas sille kaffit. Ku se tuli tupahan pellilakki pääs, se veti sitä enämmän silimille ja sanoo, että siiton sarellu ja istuu pata-arkulle. Kyllä se kaffit tianas, olletikki sitte, ku se lupas, että heinäpouta siitä tuloo, sanokaa mun sanonuen. Se povaus sattuu kohoralle, elikkä sitte ei, mutta kaffit oli silloon jo juatu.

Joskus on ollu asian tynkää oikeetten immeisten muahan elikkä Savon maisemihin. Siälä miehet kopistaa ovehen ja tupahan tulles kättelöö jokahitten, vaikka soli sinä päivänä jo yhyren kerran käyny ja käspäevee sanonu. On tullu miälehen, eikö ne tiärä, että pää on lakin naula. Mukavia ihimisiä siäläki asuu, jouki paikka paikoon. Pitäkää kumminki varanna, ku sinne päin meettä. Jokku puristaa kärestä niin että luut rutajaa. Toiset taas on sellaasia, että tökkää kätensä niin ku viästikapulan. Saman tiän non jo seuraavaa kättä ravistelemas. Piremmän päälle siihenki tottuu ja oppii puristamahan ittekki niin lujaa ku jaksaa.

Jussin vävy poraji appiukollensa, että on kauhiaa ku kaikki kuivaa pystyhyn. Isäntä lohorutteli, että kyllä yhyren kesän kasvaa, vaikkei sataasi nokkoakaa, ku vain muistaa panna kymmenen kuarmaa sontaa kapan alahan. Että koitetahan ny vain orotella, kyllä se siitä!

Pekan sivupersoona

- Tungosta ku Kallenpärin puaris, johona ei käyny viikkohon ketään.
- Kymmenellä pennillä faarinkaliaa nottei se oo aina kaikki.
- Markan korput kahtehen pussihin jottei väännä. Mä oon pyärällä.
- Minoonki sanonu meirän kanoolle nottei tarvitte frouvaan takia puotansa repiä,sanoo isäntä torilla kun kananmunia pieniksi moitittihin.

Pekan pojan postilaatikkoon oli ilmestyny tommosia kauppa-aiheisia paukahroksia.

Oikeen käyy kateheksi ku taksikuski kiriootti Eppujuhulista mihinkä se oli pääsny
ilimaaseksi juhulimahan. Ny oli meirän Epulla omat juhulat, eikä me päästy
sinnekkää.
Onnea ja menestystä Epulle tänään ja tuannempanaki!

Pekan sivupersoona ja vaimo kans

Tilapäinen taksikuski kertoo käynyensä Raatteen tiällä. Siälä on kuulemma rakettu oikeen vaikuttava muistopaikka muistuttamahan nykyihimisille, mitä siälä tapahtuu 65 vuatta sitte talavisoran aikana. Sitä lukies tuli miäleheni ukrainalaaset viisuvoittajat. Niiren joukos voii olla Raatteen mailla kualleeren ukrainalaasten soturien jäläkelääsiä suaraan alenevas poloves. Isoisät ja muut sukulaasmiehet raharattihin puna-armeijan toimesta suaraa päätä Suamussalamen korpehen. Tehtävänä oli vallata suara tiä Ouluhun ja sen jäläkehen koko Suamen maa. Kukaa siitä joukosta ei tiänny, mihinkä niitä viätihin. Vastas oli kumminki suamalaaset miehet, jokka oli eri miältä ku suuren ja mahtavan puna-armeijan johtomiehet.

Hyäkkääjien kohtalona oli kualla Raatteen mailla. Tapahtumien muistopaikasta kertoo tilapäinen taksikuski niin vakuuttavasti, että päätimmä lähtiä kattomahan sitä paikkaa oikeen joukolla. Ellei sillä matkalla viä huamaa soran miälettömyyttä, menkää kattomahan Åke Lindmanin ohojaama elokuva ETULINJAN EDESSÄ. Me näimmä sen eileen.

Ny sitte vain suunnitelmia tekemähän!

Pekan sivupersoona

Jos vappuna on lunta malaalla, sitä on maaski! En oo havaannu kattoa, onko ny malalla lunta, muttei joukaa maas oo muuta ku paikka paikoon.

Ennen mailmas, silloon ku oltihin muutamia kymmeniä kiloja nuarempia, hypäättihin vappuna ensimmääsen kerran paliahin jaloon. Hyvin varahin lähärettihin prinkaamahan lehemän kellot kaulas krannia heräättelemähän, jos ei ne keriinny tulla meirän klasin alle ennemmin tyriäämähän. Äitee varootteli, että raippoja saat, jos kipiäksi tuut. Silläki uhaalla piti lähtiä pihalle kengät alalinkkaasin, ku krannin hasukampraatti siälä jo orotti iliman piaksuja tiätysti. Mä potkaasin kenkärajani pois. Sitte lähärettihin varpahat punaasina hyppäjämähän toiskan klasin alle, ku nähtihin, että karteekit oli viä kiinni. Tarkemmin kattoes nähtihin, että takkaklasin karteeki vähä heilahti. Asia tuli aiva seleväksi, ku koira päästettihin pihalle. Saatta uskoa, että meille tuli kiirus, ku koira ei yhtää aikaallu. Se yritti heti housun pulttuhun kiinni, muttei se kumminkaa siinä onnistunu, ku housut oli kääritty rullalle poloven yläpualelle. Jaskan taloohin ei trenkänny mennä eres yrittämähänkää, ku siä tultihin jo silloon aamulypsyltä. Venneri oli aina sanonukki, että siälä nukuttihin niin vähä aikaa, että verhat ja housut ei ollu viä keriinny aamulla lopettaa heilumasta naulas, mihinkä noli maata mennes pantu. Vappuaamu ei ollu poikkeus.

Vähä noloosti meirän vappuaamu meni. Oltihin yhtä poikaa siitä, että ny lähäretähän kotio. Päätöksen tekemistä helepotti se, ku kattottihin varpahia. Niitä kinnarvootti eikä muutenkaa ollu yhtää hiki pääs. Varpahat ei ollu enää eres punaaset ja melekeen porajutti. Elämä kumminki helepotti heti, ku mä näin, ettei äitee ollu yhtää kiukus. Soli pannu valamihiksi pesofatihin kuumaa vettä ja käski mun liotella jalakojani siinä. Se antoo mulle sokurinpalan, johonka soli tipahuttanu nokon kamferttin tippoja. Siinä jalakoja lämmitelles mä taas havaattin, kuinka hyvä äitee mulla oli. Ku se viä peitteli mun fällyjen alle, mä en enää palellu nokon nokkoa.

Mä huamaattin siihen, ku postijuna meni. Tuvas ei näkyny ketää muita. Horvin päästä äitee tuli tupahan ja sanoo, että kaikki muut on lähteny panemahan perunan siämentä. Se sanoo, että sä saat mennä sinne heti, ku oot syäny vellis.”Paina ny kumminki miälehes, ettet enää koskaa lähäre hyppäjämähän paliahin jaloon ennenkö on koivu leheres!” se sanoo. Seki vähä helepotti, ku se sanoo, että soli ollu häjyysnä ittekki samanmoinen. Mä lupasin olla menemätä eres piaksut alalinkkaasin jaloos pihalle, en joukaa ennen ensi vappua. Kauan sitä pitiki orottaa, mutta silloon oliki jo koivut hiirenkorvalla ja jäät jojesta lähteny. Päästihin jo uimahanki.

Vappu oli silloon tavallinen tyäpäivä, koululaasillekki. Ollahankahan ny menos parempahan päin!

Pekan sivupersoona

Ei mulla oo mitää trossaamisen aihetta, vaikka oonki meiltä kotoosin. Sanon vain, että moon kirioottanu eteläpohojalaasella murtehella pakinakirian KIKKIVIAROOLLA. Siinä on vähä yli 100 pakinaa. Jos sulla ittelläs tai krannillas on tarves lukia niitä omalla kiälelläs, voin sen lähärättää. Klikkaa tästä niin pääset tilaamahan.

Rippikoulukaverini on tutkaallu palio ennusmerkkiä ja uskomuksia, mikkä kuuluu pääsiääsen aikoohin. Son keväänen juhula erityysesti uskonnollises miäles, niin ku jokahinen tiätää. Ennen mailmas soli muutaki, johonka kuuluu palio ennusmerkkiä ja uskomuksia. Pääsiääsen ilimoja kattottihin hyvinki tarkoon, koska niiren mukahan pääteltihin, mihinkä moisia säitä saarahan kesän aikana. Erityysesti vuarentulihit oli niin tärkeetä, että niille toivottihin hyviä kasvuilimoja ja hyvää karian onnia kans. Lehemät oli suurelta osin kevätpoikivia ja ummes pitkän talaven aikana.

Ruattalaaset ristiretkelääset toi viimme vuasituhannen aluus suamalaasille uuret opit. Kansaa pakotettihin luapumahan pakanallisista tavoostansa, muttei sellaasista heti päästy pakkokastamisillakaa. Viä nykki johonaki päin poltetahan pääsiääsvalakioota ja trullit on liikkeellä, vaikkei ne enää tee pahojansa sillä lailla ku ennen mailmas. Ny syärähän maalattuja munia, lampahanlihaa ja mämmiäki jokku syöö. Useemmat ei muista juhulan kirkollista merkitystä paliokaa.

Tällääsiä tiatoja rippikoulukaverini mulle toimitteli vähä ennen, ku soli lähärös taas kerran Välimeren rannalle kattomahan roomalaaskatolisten pääsiääsen meininkiä. Erityysesti se kehuu isoja kulukueeta, jokka kiärtelöö pitkin katuja. Kirkosta ne lähtöö ja sinne tullahan takaasin. Joukon eres kannetahan krusifiksiä, joka tuarahan kirkkohon takaasin samahan paikkahan, mistä soli laihnattu joukkohon. Mulle pirettihin pitkät esitelmät, kuinka siälä on monenmoista näkemistä ja kuulemista, erityysesti pääsiääsen aikana. Sain sellaasen käsityksen, että siälä otetahan asiat toren kannalta. Tuntuu siltä, että sikälääset ottaa paastonsakki tosisnansa. Se on alakanu laskiaasena ja päättyy varahin pääsiääspäivän aamuna. Sitte syärähän lampahanlihaa ja muita herkkuja, riamu raikaa ja kirkonkellot moikaa eikä riamulla riamulla oo rajoja. Kukaa ei oo enää kipiä eikä näläkäänen.

Mä kysääsin rippikoulukaverilta, onko se itte oppinu niille tavoolle. Se kattahti mua ku lehemä uutta veräjää ja sanoo, että ”moon luteerilaanen”! Sitte se toimitti, että on monet suamalaasekki kääntyny katollisehen uskohon, niin ku esimerkiksi tunnettu pilapiirtäjä, joka kumminki oli joskus sanonu, että uurella Lallilla olis viäki töitä. En tiärä sitte, mitä se sillä tarkootti.

Kapsäkkiänsä heilutellen se lähti pääsiääsmatkallensa ja varootteli, ettei munkaa pirä syärä liikaa mämmiä. Siitä kuulemma tuloo heleposti fliturille. Ruakottomia huutelemisia mun miälestäni!

Toivottelin kumminki sillekki hyvää pääsiäästä. Sitä samaa toivotamma vaimooseni kans ynnä ja yhtenä sullekki!

PEKAN SIVUPERSOONA

Ennen maailmas kaikki oli vähä paremmin ku meirän aikana. Kellää ei ollu niin kovaa kiirusta ku sonsaren tapos ja sittekki kaikki tuli aijallansa teheryksi. Jokahittella oli aikaa lähtiä puarinpaikalla käymähän silloon ku oli asiaa ja joskus muulloonki. Jos ei muuta asiaa ollu, niin jouki leheret ja kirjat piti hakia puarista, johonka ne asemalta tuatihin. Samalla tiätysti ostettihin sellaasia tavaroota, joita ei kotona viittitty enää teherä. Jouki kaffia ja sokuria piti ostaa ja joskus tiätysti korppujaki. Kellää ei oosi tullu kuulohonkaa, että leipää ja mannankryynipuurua elikkä maitua olis puarista ostettu. Nisujauhoja ostettihin ja jästiä tiätysti, muttei nisua suinkaa syäty arkisin. Sitä oli pöyräs vain juhulina ja jussinpäivinä.

Puarinpaikalla oli kuluttaja, Petterin puari ja osuuskauppa. Molimma Kustun kans yhyreesti käymäs kirkolla ja siä kuulimma, ku jokku ihmiset sanoo tulluensa porvarinpaikalle. Meitä nauratti sellaanen, mutta sitte me havaattimma, että se tarkootti samaa ku puarinpaikka.

Tuasta tuliki miäleheni, että onkahan mihinää mualla niin palio paikkoja ja loukkoja ku meirän kyläs. Yht´äkkiä tuloo miälehen Rehunloukko, Koskiloukko, Luusinloukko, Seppälänpaikka, Rääsynloukko, Krassinkuja, Krookanpaikka, Kamukatu, Perälänpaikka ja mitä kaikkia niitä onkaa. Ja jokahitten mielestä oma paikka taikka loukko on tiätysti kaikkiin paras paikka, niin ku aiva oikeen onki.

Puarinpaikka oli kumminkin aiva erityynen, ku soli melekeen niin ku kaupunkihin olis pääsny. Muistan monta reisua, ku Kustun kans tehtihin Puarinpaikalle. Niin ku silloonki, ku molin saanu äireeltä viisikymmentä penniä palakaksi puiren kantamisesta. Muistan viä mihinkämoiset housukki mulla oli jalaas. Noli tehty sinisestä molskista ja ne ulettuu pualisäärehen. Henkselit oli tehty samasta kankahasta ja noli seliän puolelta ristis, että pysyyvät olokapäillä. Kustulla oli kans pualisäärehen ulettuvat housut, mutta noli harmaasta saraasta tehty. Sillä oli kumminki oikiat henkselit. Paliahin jaloon me astelimma pyärtänöä pitkin, ettei piänet kivet pistelly jalaanpohojia. Kovin likille pyärtänöä ei kumminkaa sopinu mennä, ku siä oli nokkoosia. Ravin ahtees me kävelimmä sillankohoras aiva likillä kiviaitaa, muttei tohorittu mennä kävelemähän kiven päälle, ku siitä oli meitä varootettu. Sillan alla oli muutamia naisia pyykkiä pesemäs ja niitä me horvin aikaa kattottihin ja kuulleltihin, mutta sitte taas läherettihin etehenpäin. Moosin tahtonu mennä osuuskaupasta ostamahan makkuja, mutta Kustu tiäsi, että kuluttajasta saarahan enemmän ja niin me menimmä sinne. Me ostimma piikillä valakoosia pastillia, jokka myyjä pani truuttuhun ja antoo viirestäkymmenestä pennistä piikin takaasin. Sitte me menimmä Petterin puarihin ja ostimma toisella piikillä kaks piäntä lakritsipiippua. Noli aiva oikian piipun näköösiä ja pesähän oli piroteltu punaasia piäniä kryyniä, jokka mallas piipun valakiaa. Kaikki makut pantihin tasan kummallekki ja kumpiki sai oman piippunsa. Soli kumminki niin makoosta, ettei kulunu kauankaa, ku piiput oli syäty ja kohta kaikki makukki.

Puarinpaikalla oli monenmoista näkemistä. Osuuskaupan poomis oli kuus hevoosta ja kaikilla heinätukku eres. Yhtäkää autoa ei näkyny, mutta sellaanen imes nähtihin, että ahteen päällä tuli vastahan hevoonen, jolla oli peräs jouki neliät turkulaaset. Äireeltä sitte kotona kuultihin, että noli kurikkalaasia kärrykauppiahia, jokka oli menos markinoolle.

Äitee kysyy, että oliko makut hyviä ja ku kuuli, että hyviä noli niin kauan ku niitä piisas, se antoo meille kummallekki korpun kätehen ja maitua kuppihin. Voi jee, ku seki oli hyvää !

Muutama paukahros oli Pekan pojan postiin paukahtanu.

- Siittä asti mullon rahaa ollu, ku äitee mun housuuhini plakkarit neuloo.

- Kyllä työtä pian teköö, mutta huilates aikaa menöö.

- Kyllä se oli metkaa vetkalesta, sanoi yksi poika kun friioosta tuli.

- Mies on mies vaikka solis kukoon kokoonen.

- Tulis ny pian vanhaksi jotta sais kehua ittiänsä.

Pekan pojalle oli vissihin Laihialaaset lähettäny tällaasia sähköpostihin:

Molin rahoja kääntelemäs, nottei alimmaaset homehru, sanoo
Laihian Peräkylän isäntä pankista tullesnansa.

Ottakaa tuasta toisesta päästä koppaa, toishen päähän poika kusi!
sanoo Kaijan Leena Laihialta kun nisukaupalla kuluki.

Sahtiresepti Laihialta: Ohranjyvä lasketaan langassa
sahtitynnöriin, missä se saa liota kolme vuorokautta. Jyvä nostetaan ylös ja
asetetaan kuivumaan seuraavaa käyttöä varten. Sitten emäntä asettuu tynnörin päälle, pieraisee tynnöriin ja sanoo:
- Sinun nimes olokohon sahti!

Tiätää jotton Laihialla, kun näkyy taloja muttei valoja.

Olokaa ny, äläkää ny.

T. Pekan poika

Ps. Pekan tytärki lupas lähetellä omia juttujaan tänne, ei oo vaan vielä kuulunu. Sillon vissihin ollu kiirehiä. Orotellahan.

Pekan pojalle oli lähetelty tämmösiä:

Kyllä tuo hullu on sitte pössöö.

Riski hiiri, sanoi Honkajoen flikka kun rotan näki.

Voi juutinan tähden tua tuloo flikkoja, eikä mulla ookkun yhyret housut.

Sill' on taas nuota kommunistin mielipiteitä sanoo, alatuvan Jussi kun hevoonen ei vetäny.

Hoh hoija jaa, ja kukahan munkin saa.

Äläkää ny, olokaa ny.

Rahalla saa vaikka kirkos tapella, pruukas Lutviiki vainaa sanoa.

Kyllähän sitä jouki ennen luultihin, että rahalla on taivahallinen voima. Tuskin sillä kumminkaa kirkos tappeluoikeutta saatihin ennen eikä nykyaikanakaa. Raha-asioohin ottaa kantaa jesuiittamaanen sanonta ”ku raha kirstuhun kilahtaa, niin sialu taivaasehen vilahtaa”.

Isoos kirias kerrotahan, kuinka Jeesus istuu temppelis kattomas, ku kansa toi rahaa uhriarkkuhun. Joskus hän ajoo markinamiehiä pois sellaasesta paikasta, joka oli Herralle pyhitetty. Ristiretkien aikana lähärettihin sotimahan vääräuskoosia vastahan Pyhälle maalle, mihinä temppeliherrat joukkoonensa oli ammatiksensa sotimas. Keskuspaikkana oli silloonki kirkko eli Jerusalemin valtavan isoo ja komia temppeli. Uskonsotia on aina käyty, mutta tosisnansa valtaa ja rikkautta niiski oltihin hakemas.

Oulun suuri ja komia kirkko on arkkitehti Engelin suunnittelema. Samalla paikalla oli v. 1610 rakennettu piäni puukirkko. Se torettihin liika piäneksi ja purettihin pois. Sen tilalle tehtihin v. 1777 niin isoo kirkko, että melekeen kaikki Oulun asukkahat olis mahtunu sen sisälle yhtä aikaa. Oulun asukasluku oli silloon 2500 paikkeella. Se kirkko paloo v.1822 ja sen paikalle rakennettihin nykyynen kirkko, josta v. 1900 tuli tuamiokirkko, ku Oulun hiippakunta perustettihin.

Erityysesti oon kuullu kehuttavan tämän kirkon urkuja ja kelloja. Niiren soimiset on kuulemma niin komeeta, että niitä tullahan kuultelemahan erempääki. Kellojen äänet on suunniteltu niin, että virsi ”Nyt silmäni mä nostan…” voirahan veisata kellojen soinnin mukahan.
Mailmas on niin palio kirkkoja, ettei niiren lukua varmahan tiärä kukaa. Oulun tuamiokirkko on kumminki yksi parahasta päästä. Ulukomailla on joskus sattunu silimähän, ettei kirkkojen katolla oo ollenkaa ristiä niin ku meillä. Vain kukoon kuva tuuliviirinä.

”Nyt silimäni mä nostan” ja meen kattomahan ja kuultelemahan.

PEKAN SIVUPERSOONA

Ei mulla oo mitää trossaamisen aihetta, vaikka oonki meiltä kotoosin. Sanon vain, että moon kirioottanu eteläpohojalaasella murtehella pakinakirian KIKKIVIAROOLLA. Siinä on vähä yli 100 pakinaa. Tällä sivulla on vähä maistiaasia.

Jos sulla ittelläs tai krannillas on tarves lukia niitä omalla kiälelläs, voin sen lähärättää.
Ei mitää kiirusta oo, ku vain toimit nopiaa! Muutama on viälä jäliellä.

Pekan pojalle oli sähköpostin pohjalle kolahtanu tämmönen juttu. Tekijästä ei oo tietoa. Hauska ku mikä.



Parahin tapa aloottaa suuri seikkaalu lakeuksilla, on reissata suorahan Pohojam'maan syrämmehen, Seinäjoelle. Suosittelemma ajankohoraksi kesäkuun toista viikonloppua, jolloon koko kaupunki kuhisoo sakkia, jokka on tullu viettämään Suomen jytäävintä kansantapahtumaa, Provinssirokkia. Jonset oo viälä ruokaallu, kokemuksen nimis, käy ostamas Jerikon rilliltä tiettävästi maailman suurimmat makkaraperunat. Ku tuntuu, not oot kattelu kaupunkia piisaks asti, heitä kapsäkki selekähän ja lähäre lompsimahan kohti Ilimajokea. Jos sul on painirikoot följys, laita ne päälles nottet herätä raitilla liikaa huamiota. Ilimajokiset on kovaa laulukansaa. Suurin innoittaja taitaa olla se Koskenkorvalla sijaitteva teheras, mihinä valamistetahan juuri sitä mitä luulet. On kuultu puhuttavan jonkinmoosesta hanasta, mistä voi huitaasta kurkkuhunsa muutaman tipan janon yllättäes. Moisen härvelin ettiminen saattaa olla vaivansakki arvoosta, mutta rytmitä käyntis kumminki niin, että oot suurin piirtein mittumaarin tienoolla Kauhajoella ja Nummirockis.

Suurempiakin maailmantähtiä saattaa peljättää seikka, että esti pitää körötellä 50 kilometriä umpimettää, jonka keskeltä sitte löytyy 20 000 mustaks maalattua silimäparia. Nummijärven korpikarkelot on sijaintinsa lisäks myös käytöksen osalta hyvin mettäpöyröset, minkä vuoksi Kauhajokea voirahan kutsua hyvillä mielin Koomajoeksi pari viikkoa yättömän yän jäläkehen. Jos susta tutntuu notta oot viälä elävien kirijoos, lähäre seuraamahan Vaasahan viisaavia opastehia. Jurvas voit pysähtyä vaikka sorvaamahan pinnalavittoja tai kangaspuita mänttäämähän. Paikalliset rokokoomööpelit ja latoryijyt ovat myös kattomisen arvoosia.

Jurvan rajan takana häämöttää Suomen nauretuimman ja tunnetusti nuukimman heimon koti, jurvalaasten Ameriikka ja Suomen Skotlanti, Laihia. Paikalliset nähtävyyret, Pallotalo ja Kössin halli, kannattaa käyrä vilikaasemas het kättelys notta paikallisten ihimettelyyn jää enempi aikaa. Jos et halua eroottua joukosta, toimita asias kovahan äänehen ja käytä sanaa "yli". Se toimii superlatiivin yhteyres, ruottin jätte'n tavoon. Hyvällä tuurilla Alapään Nuorisoseuralla on limudisko, suosittelemma sitä. Alapäästä matka jatkuu kaupunkihin, joka on -ainakin kaupunkilaasten ittensä mielestä- stadimpi kuin stadi itte, eli Vaasahan. Maalaasten mielestä Vaasas on kivaa kaupat ja sukulaaset. Mutta om du går sinne mitt i kesä, finns du att Wasa är jättekiva stad. Katu-uskottavuuren bukstaavit: solomi kengänpaulas ja verä juluppi kiinni.

Jos kiinnostusta piisaa enempikin ruåttalaasta rannikkokulttuuria kohtahan, käy vilikaasemas Vöyrin hyppyrimäkiä; son osootus pohojalaasesta yritteliäisyyrestä. Ruottinkielisten omat suonikohjuvalssit voi pyörähtää illemmalla Karhuntassus. Pienempiki rantaruattalaanen humppaorkesteri kuulostaa livenä, siltä, kun soittaasivat kanjonin reunalla. Kokemus sekin. Kirkot on aina olleet irentiteetin kulumakiviä. Fyrrykyrölääset tajusivat vasta parin vuoren ilivaalun jäläkehen, että kirkos pitää olla torni. Fyrryhyrrä on muuten vähäkyröläästen ikioma hilavitkutin, jonka yksinkertaastettu käyttöohoje kuuluu: ploosaa niin kauan kunnes hyrrä pyörii.

Ylistarolaaset oli puolestaan kaukaa viisaita kun ne äkkäs suurentaa arkkiteherin kirkkopiirrustuksia pari metriä per seinä, saaraksensa komiamman herran huoneen. Jatkettaes Sinistä tietä itään, vastaan tuloo lapualaaset, nuo muruaskeittain körttipastilleja mussuttavat lakeuttakin tasaasemmat matonkutojat, joille ei oo ollu yhteiskunnallista tilausta sitten Lapuan Liikkeesehen. Paitsi eristysuskoosimmat voivat tulukita Jäätteenmäen suosion myäs lapualaasten kannatuksen kasvuna. Kirijoottajaryhymä ei saanu tietohonsa, mitä naapurikunnis tarkotetahan kehootuksella "älä oo ku Lapuan likat". Tiettävästi tällä on yhteyttä herättäjäseurojen jäläkeisehen hurmoksehen.

Vähänkään pohojalaasta kansanperinnettä tunteva saattaa tutista Härmän rajalla. Torellisures on kuitenkin niin, että härmälääset ja kauhavalaaset on oppinehet takomahan raurasta muutakin ku helapuukkoja. Mutta kyllä siellä viälä sen verran Rannanjärven veriperintö elää, notta Kauhavan Kantris saarahan joka perjantai jonkinmooset tupenkrapinat aikahan. Joten suosittelemma jotta otat puukoot joukkohon sielläpäin kulukiesnas. Viikoottainen tapahtuma Kauhavalla on, kun paikalliset, ja kauempaakin tullehet,viimmeesen päällee tälläätyt likat tuloovat toristamahan ilimasotakoulun pokien lähtyä viikonloppulomille. Jos näet asemalla myös verkkareihin sonnustautunehen äijän, son järviseutulaasia, joka on tullu Kauhavalle junaa kattomahan. Vihreäverkkarinen on Lappajärveltä. Lappajärvelääset on siinä mieles onnettomia seutukuntalaasia, ettei niil oo ikinä ollut ikinä menestyväääpesäpallojoukkuetta. Suurin voitto tyttömuistihin tuli 90- luvun aluus E-tyttöjen ottelus Lappajärvi- Vimpeli, jossa jäläkimmä änen otti turpihinsa 32- 2 ja syytti tappiosta tuomaria.

Kraaterin, jonka synnytti 77 miljoonaa vuotta sitten maahan syöksyny meteoriitti, reuna on parhaiten nähtävis naapurikunnas, Vimpelis. Niillä on sinivalakooset verkkarit. Lakeuden Leviksi kutsuttu hiihtokeskus kohuaa jopa 100 metrin korkeutehen ja on, ainaki vimpelä'ästen mielestä, lakeuren katto. Vaikka nuo pyöriän kirkon poijaat ei oo enää pitkähän aikahan lyöny pesäpallua palijoakaa polttolinijan yli, jaksaa ne alavarihinsa mahtaalla sillä, että heirän joesta voi saara pelin aikana haavihinsa pallon sijasta hauen. Tämä saattaa olla myös merkittävä syy huonohon pelillisehen menestyksehen. Kun oot kulukenu Hallan, Näljän ja Kuoleman sivukylien ohitte ja seisot aamun hilijaasimmilla tunneilla punaasis valoos, vierelläs keltasinisihin verkkareehin sonnustautunu AA:n kannattaja, tierät tullehes Alajärvelle. Niin urbaania kun elo siällä onki, harva pystyy vastustamahan etelämpää kuuluvaa halavan tavaran ja jälleen poikamieheksi paljastunehen (tarkista ny kumminki tämänhetkinen tilanne iltapäiväleheristä) rikkahan miehen kutsua.

Suomen suurin kyläkauppa Töysän Tuuris vetää väkiä bussilasteittain maakunta- ja maan rajojen takaa. Pohojalaasia tituleeratahan joskus suuruuren hulluuksi, mutta kauppias Vesa Keskinen on jotai vielä enemmän. Villin lännen kaavootusperiaate on lyöty velj. Keskisen kaavootusperiaatteella. Jos haluat ostaa halavalla, mee Keskiselle. Ainut ehto on se, että on pari tuntia jonotus aikaa. Notta pysyysimmä aikataulus, alamma sulukemahan ympyrää ja suuntaamma takaasi Seinäjoelle. Mutta esti pistäyrymmä Nurmoos. Nurmoo on siitä mielenkiintoonen, että pohojalaasten Nurmo- tietous on vähän hakuusas. Siitä ei kukaa tierä, paikallisia painiotteluuta lukuhun ottamata, oikiastansa yhtää mitää. Ku oot käyny, kerro miltä tuntu.

Se, miksi Seinäjoelle on niin kova kiirus, johtuu Suomen kuumimmasta ja intohimoosimmasta tapahtumasta, Tangomarkinoosta. Tangokatu on ku tehty haikaalua varte! Ku oot saanu pakattua kaiken mitä matkas varrella on iliman ruuvimeisseliä kätehen tarttunu, reissu on käyny totehen. Jos viälä muistat mihinä sun koto on, lähäre sinne ny. Vai onko käyny niin notta siinä latomeren äärellä, kesääsnä öinä, kuulit Lakeuren Kutsun?

Eteläpohjanmaan murteella.

Kauneimmat joululaulut.

Silimieni eres on Karin maalaama taulu korsustani, mihinä hyvien sotakaverieni kans asuskelin silloon, ku oltihin sotatöis. Tauluksi se tehtihin piänestä mustavalakoosesta valokuvasta. Ku sitä kattelen, tuntuu korsun oviaukkoki niin tutulta, että voisin aiva hyvin kävellä korsuhun sisälle. Kiväärin jättääsin ovipiäles olevahan telineesehen, mistä sen sai nopiaa hairattua, jos joku yritti tulla liika likille meirän korsua iliman lupaa.

Meillekki oli tulos joulujuhula. Yhtenä aamuna Martti raahas korsuhun kuusen, johonka soli tällänny valamihiksi jalakahan. Komian kuusen soli löytänykki. Soli kattellu sen jo syksyllä aiva meitä varte ja peliänny, että ensimmääsen patalioonan poijat sen kerkiää hairaamahan joukkohonsa hyvis aijoos. Solis kyllä ollu imes. Martti oli niin nopia joka kääntees ettei siinä joukaa hämälääset oosi päriänny.

Niilo oli löytäny reisuullansa kiriavaa paperia ja pannu sen taltehen. Ny sitä tarvittihin kuusen koristamisehen. Franssi oli tuanu lomaltansa Annan tekemiä piparkakkuja, joita ny napraaltihin kuusehen riippumahan. Myähemmin ehtoolla ne syätihin soropin kans makoosihin paloohin. Soroppiki oli vähä tavallista parempaa, ku siihen oli sekootettu Kassun kaffinpöönyjä, joita soli säästäny juhulaa varte.

Olaville tuli aina hyviä pakettia, ku soli kauppiahan poika. Justihin joulun erellä sille tuli kaks pakettia, joista toises oli aika kimpales sian kinkkua, joka oli valamihiksi paistettua. Oli se makoosta juhularuakaa. Nam nam! Yriön sotasaalispakis oli Ellen lähärättämää kotoosta voita, jota oli kartutettu annosvoilla. Ny sitä sai sellaasekki, jokka oli omansa tuhulannu syämällä. Yriö toimitti meille, mihinkämoinen voiveitti on laihialaasilla: ”Siihen virkahan käytetähän Laihialla hyvin kuumennettua naskalia!”

Jaskaa kaivaattihin joukosta, mutta soli pääsny Annikkinsa työ joululomalle. Martti arveli, ettei se kerkiä siälä meitä aatella. Horvin päästä rupes porstuasta kuulumahan kolinaa ja jokku alakas jo kivääriänsä hapuulemahan. Ovesta tuli kumminki tutun näkööset päläsyt väärin päin ja joulupukki kompurootti korsuhun. Sillä oli kainalos isoo risuknippu, josta se lupas jokahittelle omansa. Suurimman se antoo Kassulle, jolla oli komennettavana tämä kuritoon porukka, jokka on mukulana jääny liika vähälle kuritukselle.

Mikko sanoo, että tuallaanen pukki joutaa pois meirän korsusta kilttien poikaasten seurasta. Samalla se nosti isoon potun leikattua rommia, jota soli säästäny niin ku silimäteräänsä. Ei trenkänny kahta kertaa käskiä, ku Mikko sanoo, että vassokuu! Horvin päästä Lauriki tuli korsuhun. Sille näytettihin risuknippua, joita pukki oli kantanu korsuhun ja uhkaaltihin Lauria omilla lääkkeellänsä, jos ei pian koriaa niitä pihalle.

Mun tehtäväkseni annettihin lukia jouluevankeliumi. Omin sanoon sitä piti muistella, ku ei keltää löytyny kiriaa, vaikka Niiloki aina kehuu, että tavallisesti sillä on jouki Uusi Testamentti repusnansa. Sitte veisattiin jouluvirrestä pari värsyä. Ny meilläki oli melekeen oikia joulu, vaikkei se sentähä äireen joululle piisannu. Onneksi vihulaanenki pysyy omis oloosnansa, vaikka muutaman kranaatin yritti meille päin korohorollansa osootella. Joku arveli, ettei niillä syntisillä oo joulua olemaskaa.

Muistin justihin, että moon vissihin yksin jäliellä mun korsun porukasta. Kaikki toiset veisaa ny jouluvirsiänsä pilivien päällä. Hyvin nopiaa lopukki on siälä samas kuaros. Jos moosin herrana Helesingis päättämäs asioosta, en trossaasi niistä armopaloosta, joita lopuulle korsujen asukiille nykyään nakellahan.

Toivotamma vaimoosen kans kaikille korsuveljille rauhallista joulua. Ottakohon kaikki muukki niistä osansa.

PEKAN SIVUPERSOONA